Marita Seppänen haaveili käsityönopettajan ammatista, mutta päätyi opintosihteeriksi Laurea-ammattikorkeakouluun.
Kuuntelija ja patistaja
Marita Seppästä voi kutsua perintösihteeriksi.
Hiekkaharjulainen Marita Seppänen on työskennellyt Vantaan Laurea-ammattikorkeakoulun opintosihteerinä 14 vuotta. Siinä ajassa hän on oppinut erottamaan eri alojen opiskelijat toisistaan.
— Kauneudenhoitoalan opiskelijat on helppo tunnistaa, he ovat aina viimeisen päälle huoliteltuja. Sairaanhoitajaopiskelijat ja sosiaalialan opiskelijat erottaa toisistaan siitä, että sairaanhoitajaopiskelijat eivät ole ihan niin rönsyileviä ja ulospäinsuuntautuneita, Seppänen sanoo naurahtaen.
Kauneudenhoitoalan, sosiaalialan ja terveysalan lisäksi Tikkurilassa opiskellaan myös rikosseuraamusalaa. Opiskelijoita on noin tuhat, mikä tarkoittaa sitä, ettei Seppänen koskaan töihin tullessaan tiedä, mitä päivän aikana tulee eteen.
— Koskaan en ole ajatellut, että onpa ikävä mennä tänään töihin, hän kertoo.
Osasyy töissä viihtymiseen on Seppäsen saamassa hyvässä palautteessa. Vaikka suomalaisia usein moititaan aroiksi palautteen antajiksi, opintosihteerit saavat usein lämpimiä kiitoksia opiskelijoilta.
Viime vuoden lopulla Seppänen sai myös toisenlaisen tunnustuksen: hänet valittiin Vuoden opintosihteeri -kilpailussa "perintösihteeriksi".
Mainostoimistosta opintosihteeriksi
On oikeastaan erikoista, että Marita Seppänen löysi unelmatyönsä juuri Laureasta, sillä hänen omat opin- ja urapolkunsa näyttivät aluksi johtavan ihan toiseen suuntaan.
— Kävin kauppaopiston, mutta se ei ollut minun alani, ei ollenkaan. Olisin oikeastaan halunnut käsityönopettajaksi, mutta se ei ollut keskikoulupohjalta mahdollista.
— Sitten opiskelin kotiteollisuusalaa. Pyrin myös Taideteolliseen korkeakouluun kerran, mutta sitten se muuttui ylioppilaspohjaiseksi, enkä voinut enää hakea uudestaan.
Kotiteollisuusopintojen jälkeenkään ura ei vielä kirkastunut: käsitöitä oli mukava tehdä, mutta niistä elannon saaminen olikin ihan toinen juttu. Niinpä Seppänen ajautui töihin mainostoimistoon.
— Olin mainostoimistossa kahdeksan vuotta yhteyssihteerinä. Pidin yhteyttä asiakkaisiin ja painoihin ja tarvittaessa hankin rekvisiittaa toimiston omaan valokuvaamoon.
1990-luvun laman iskettyä Seppänen jätti mainosalan, oli jonkin aikaa työttömänä ja meni lopulta Laureaan työhaastatteluun työvoimatoimiston virkailijan neuvosta.
— Huomasin pian, että tämähän on minun paikkani, hän muistelee.
Kuuntelemalla voi auttaa
Opintosihteerit hoitavat työssään monenlaisia asioita: opintosuorituksia, todistuksia, tentti-ilmoittautumisia ja opintojaksoille ilmoittautumisia. Lisäksi on etsittävä vastauksia kysymyksiin, joita opiskelijoilla on sydämellään.
— Usein asian saa pois päiväjärjestyksestä, kun keskustelee opiskelijan kanssa. On tärkeintä, että opiskelija tulee kuulluksi.
Toisinaan opiskelija tarvitsee opintosihteeriä myös patistajaksi, kun arvosanaa ei kuulu tai opettajaan ei saa yhteyttä.
— Olen ollut täällä sen verran kauan, että uskallan jo sanoa opettajille, että hoidapa se homma, Seppänen arvioi hymyillen.
Nuorilla on kovat paineet
Sinä aikana kun Marita Seppänen on työskennellyt opintosihteerinä, työ on muuttunut paljon. Nykyään moni asia hoidetaan sähköisesti, aikaisemmin hän tapasi opiskelijoita enemmän kasvotusten. Opiskelijaelämä on myös kansainvälistynyt, Laureassakin on vaihto-opiskelijoita Saksasta, Unkarista, Espanjasta ja Venäjältä, tulossa on myös sairaanhoitajaopiskelijoita Filippiineiltä.
Seppänen ei kadehdi nykypäivän nuoria.
— Nykyään on kovat paineet menestyä ja niin paljon mahdollisuuksia, mistä valita. Alaa valitessa ei voi enää miettiä vain sitä, mistä on kiinnostunut, vaan pitää miettiä myös työllistymistä, hän pohtii.
Toisaalta nuoret ovat onnekkaita, sillä alan vaihto on yleistä, eikä esimerkiksi käymättä jäänyt lukio välttämättä määrää koko elämän suuntaa.
Seppästä ei enää harmita, että haaveet käsityöalan ammatista tyssäsivät: kun käsitöistä ei tullut työtä, ne ovat säilyneet rentouttavana harrastuksena.
Kevään yhteishaku alkaa ma 1.3.
Jaa tämä artikkeli: