null Kveekarit vaikenevat kimpassa

Hyvä elämä

Kveekarit vaikenevat kimpassa

Kveekariystäviin kuuluu pasifisteja ja tasa-arvon kannattajia, jotka kokoontuvat Rauhanasemalla Pasilassa. Sarjassa käydään uskonnonharjoituksissa valtakirkon ulko- ja sisäpuolella.

https://www.youtube.com/watch?v=Gref8VXI9NE

– Täällä ei saa polttaa oikeaa kynttilää, espoolainen Maija Mäkelä pahoittelee asettaessaan pirttipöydälle kaksi ledituikkua. Mäkelä valmistelee yhdessä puolisonsa kanssa kveekareiden hartauskokousta, joka on alkamassa Rauhanaseman kellarikerroksessa Pasilassa.

– Ovatko kaikki tässä? Viime viikolla meitä oli yhdeksän, Mäkelä sanoo mietteliäänä. Mutta hetken kuluttua seuraamme liittyy nuorehko nainen, joka kättelee vierailijan.

Rita, hän esittäytyy.

Tasan yhdeltätoista neljän hengen ryhmä asettuu pöydän ympärille ja keskustelu hiljenee.

Valon odottajat. Maija Mäkelä, Antti, Susanne ja Matti hiljentyvät Rauhanpuolustajien saunatilassa. Kveekarit kokevat hiljaisuudessa Jumalan huolenpitoa.

Erot evankelis-luterilaisen kirkon hartauksiin ovat selkeitä. Emme laula alkuvirttä, eikä kukaan pidä puhetta, joka antaisi hiljaisuudelle valmiin hahmon. Emme katso samaan suuntaan, vaan istumme toisiamme vastapäätä.

Uudelle kävijälle ei myöskään anneta mitään ohjeita oikeasta asennosta tai hengitystekniikasta, kuten zen-meditaatiossa tai joogassa. Päättelen pian, että kveekareilla ei ole mitään yhteistä hiljentymistyyliä. Yksi katsoo eteenpäin rentoutuneen oloisena, toinen nojaa keskittyneesti käsiinsä.

Silmät auki vai kiinni? Mietin hetken omaa tapaani, mutta häikäisevä loisteputki tekee ratkaisun puolestani. Suljettuani silmät tulen tietoiseksi äänistä: seinäkellon tasaista tikitystä säestää jääkaapin hiljainen helinä.

Ovisummerin pärinä säikäyttää minut. Mäkelä käy avaamassa oven mattimyöhäiselle, joka valitsee vaivihkaa tuolin vasemmalta puoleltani.

En turvaudu hengityksen laskemiseen tai tutun rukouksen toistamiseen mielessä, vaan kuuntelen vain ajatuksiani. Ne puhuvat siitä, mitä elämään kuuluu nyt. Jossakin vaiheessa avaan silmät ja avaudun toisten hiljaiselle läsnäololle.

Kveekarit kokoontuvat Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa.

Mäkelän merkistä nousemme ylös ja otamme toisiamme käsistä kiinni. Tunti on kulunut nopeasti.

Jaamme lyhyesti ajatuksia, jotka ovat heränneet hiljaisuudessa. Viimeinen tulokas esittäytyy Paavoksi ja pahoittelee myöhästymistään. Hän tuli paikalle kaukaa ja liikenne teki tepposet.

Paavo kertoo miettineensä hiljaisuuden aikana sitä, miksi näytimme niin vakavilta, vaikka ajattelimme hyviä ajatuksia.

– Onko teen juojia, Maija Mäkelä kysyy.

”Uudelle kävijälle ei anneta mitään ohjeita oikeasta asennosta tai hengitystekniikasta, kuten zen-meditaatiossa tai joogassa.”

Mitkä kveekarit?

Kveekarismin historialliset juuret ovat 1600-luvun Englannissa, jossa sisäisen valaistumisen kokenut suutari George Fox (k. 1691) kokosi yhteen kirkon valtavirrasta irrottautuneita kristittyjä. Hiljaiset hartaudet olivat jo alussa keskeisessä osassa kveekareiden uskonharjoituksessa.

Kveekarit uskovat, että kaikissa ihmisissä on "jotakin Jumalasta": "siemen" tai "sisäinen Valo", jolle avautumalla jokainen ihminen voi olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Tämän perusteella kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Vakaumus on antanut perustan sukupuolten väliselle tasa-arvolle, ehdottomalle pasifismille sekä kuolemanrangaistuksen ja orjuuden vastustamiselle.

Suomessa Ystävien uskonnollinen Seura Kveekarit ry. ei ole uskonnollinen yhdyskunta. Yhdistys on Kepan ja Rauhanliiton jäsenjärjestö sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston tarkkailijajäsen. Tätä nykyä yhdistyksellä on muutama kymmenen jäsentä. Vuonna 2012 maailmassa oli yhteensä 377 055 kveekaria.

Lue lisää: Kveekarit.org, Valoeksperimentti ja Uskonnot.fi

 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.