Kyllä jotain muutakin on

• 06.08.2009 12:51
• Pauli Juusela päätoimittaja

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori Antti Eskola on eläkkeelle jäätyään pohtinut jo kolmessa kirjassa suhdettaan uskontoon.

Tiukkana vasemmistolaisena tunnetun tiedemiehen pelinavaus on toisaalta antanut monille kyselijöille luvan tehdä samoin, toisaalta kauhistuttanut tieteen ja uskon oikeaoppisuuden portinvartijoita. Esimerkiksi tähtitieteilijä Esko Valtaoja "deletoi" Eskolan ajatukset kirjaa lukematta, ja pyyhkeitä on tullut myös tiukoilta kristityiltä ja korkeasti oppineilta teologeilta. Suosittelen, että omiin ennakkoasenteisiinsa lukkiutuneet lukevat Eskolan tuoreen omaelämäkerran Mikä henki meitä kantaa uskoa käsittelevät 63 sivua.

Kirjasta selviää, ettei Eskola ole uskontoa lähestyessään unohtanut tieteentekijän otetta. Hän on hyödyntänyt tieteen menetelmiä ymmärtääkseen paremmin asiaa, joka on ollut hänen elämässään läsnä lapsuudesta asti. Kirja osoittaa, että Eskola on uskonasioita lähestyessään vilpitön: hän ei halua sanoa varmasti saati allekirjoittaa enempää kuin kokee rehelliseksi. Sen hän tiivistää lauseeseen "Kyllä jotain muutakin on…"

Jumalaa Eskola ei väitä pystyvänsä tieteellisesti todistamaan, mutta silti hän on sitä mieltä, että uskoa voi pohtia ja eritellä tieteellisin metodein ja saada siitä yhtä ja toista irti. Uusimmassa kirjassaan hän havahtuu siihen, että tuo lähestymistapa on ollut eräänlaista meditaatiota, mietiskelyä pyhän äärellä.

Eskola ei väitä omistavansa lopullisia vastauksia, mutta haluaa raivata tilaa yksinkertaiselle uskolle. Se ei täytä sen paremmin kirjaviisaiden kuin superuskovien kriteerejä, mutta antaa kirkonpenkistä tilaa niille, jotka hapuillen etsivät totuutta.

"Minun yksinkertaisessa uskossani Jumala on jotakin, mikä välittää ihmisestä, tukee, auttaa ja suojelee, huolehtii luomakunnasta, tekee eron sen välillä, mikä on oikein ja mikä väärin, ei hyväksy syntiä, mutta on armollinen syntiselle. Eikö tuo ole paitsi Jumalan myös sivistyneen ihmisen kuva?" kirjoittaa Eskola. Armon hän kiteyttää siteeraten omien vanhem-piensa evästystä maailmalle lähtevälle pojalleen: "Muista, että kävi kuinka hyvänsä, tänne voi aina tulla." Ovi on siis auki tuhlaajapojallekin.