Kyllästyttää
Koskahan loppuu tuo alituinen vatvominen, millaisia liittoja siunataan oikein käsi pään päällä? Ikään kuin liitoissa elävät olisivat jotenkin parempia kuin ei-liitoissa elävät. Eikös siunaamisessa ole kyse Jumalan läsnäolosta? Miksi liitot pitää erikseen siunata? Eikös se ole niiden ihmisten omista valinnoista kiinni se Jumalan läsnäolo ja oma Jumala-suhteensa?
Vietävän paljon menee aikaa tuollaiseen pohdiskeluun. Jospa vain siunaisimme ihmisiä! Mitä Jumalaa käskemään mukaan joka asiaan, kun hän on mukana kuitenkin. Tiedän 30 vuotta kestäneitä heterosuhteita ilman niiden minkäänlaista virallistamista. Silti lapset käyvät seurakunnassa ja aikuiset kummasti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. He vain elävät!
Pyytäkööt parit itse siunausta Jumalalta liitolleen! Homoparitkin! Se on yksityisasia. Seurakunnan työntekijät saisivat keskittyä ihmisten siunaamiseen. Ihmiset kantavat itse vastuunsa tekemisistään. Loppu on armoa.
Siltikään minusta kaikki asiat eivät ole samanarvoisia. Ei Jumalaa voi pakottaa näkemään kaikkea hyvänä. Me emme aina tiedä tilanteen tullen, mikä on hyvää. Jeesus uskoi juutalaiseen raamattuun. Juutalaiset odottivat Messiaan pistävän kaikki elämänalat kuntoon. Eikä Jeesuskaan ollut naimisissa eikä keskittynyt häärituaaleihin. Olisi siinä ollut tankkaamista.
Sanan esilläpito ja opetus on minusta seurakunnan tehtävä. Miksi antaa kaikkien määräillä itseään, kun pitää valita kumminkin mihin keskittyy?
Jaa tämä artikkeli: