null Kypsyttääkö nuoren velttoilu?

Anna kasvurauha. – Elämässä on erittäin tärkeää osata olla välillä jouten ainaisen tekemisen sijaan. Erityisen tärkeää se on kehittyvälle nuorelle, sanoo psykoterapeutti Eeva-Liisa Oksman.

Anna kasvurauha. – Elämässä on erittäin tärkeää osata olla välillä jouten ainaisen tekemisen sijaan. Erityisen tärkeää se on kehittyvälle nuorelle, sanoo psykoterapeutti Eeva-Liisa Oksman.

Kypsyttääkö nuoren velttoilu?

Kyllä kypsyttää! vastaa moni vanhempi. Mutta ihme ja kumma, velttoilu kypsyttää myös oikeasti. – Nuori tarvitsee velttoilua ja vetäytymistä kasvunsa suojaksi, painottaa psykoterapeutti Eeva-Liisa Oksman.

Tuntuuko tutulta: huone kaaoksessa, likaiset vaatteet mytyissä, kuppeja ja lautasia pöydällä, tyhjiä sipsipusseja, karkkipapereita, kokispulloja, sänky petaamatta. Ja henkilö itse nukkuu tyyny silmillä kaiken kaaoksen keskellä, on heräteltäessä äreä ja ilmoittaa katsovansa unen loppuun.

Tervettäkö?

Psykoterapeutti Eeva-Liisa Oksman naurahtaa lempeästi ja nyökkää. – Kyllä, täysin tervettä tietyssä kehitysvaiheessa, ei syytä huoleen.

– Vaikka nuoren huone on kaaoksessa, se ei silti merkitse kasvatuksen epäonnistumista. Varhaisnuoren ahdistuneisuus, toimintakyky ja vanhempiin sitoutuminen saattavat vaihdella viikon aikana.

– Nuori ei ole ihmisenä valmis. Siksi häntä ei tulisi arvioida liian kriittisesti. Ei hän ole paha tai laiska. Hänen mielensä on vain täynnä kaikkea muuta.

Oksman toimii nuorten ja nuorten aikuisten yksilöpsykoterapeuttina.

– Vanhemmat hämmentyvät, kun nuori ei enää lähde kyläilemään tai mökille eikä osallistu mihinkään. Nuoresta onkin tullut outo kiukkupussi, joka kököttää omassa huoneessaan.

– Kyseessä on nuoren tapa suojata itseään liiallisilta ärsykkeiltä. Vetäytyminen ja velttoilu ovat nuoren keinoja antaa aikaa omalle rauhoittumiselle, ajattelulle ja asioiden kypsymiselle.

Nuorten vetäytyminen onkin Eeva-Liisa Oksmanin mielestä aivan muuta kuin perinteistä velttoilua. – Aikuisesta voi näyttää, että nuori vain vetelehtii, kun hän roikkuu tietokoneella tai kuuntelee musiikkia, mutta todellisuudessa nuoren mielessä tapahtuu paljon.

Hormonien merkitys on vähäisempi kuin aikaisemmin tiedettiin. Nykyään avainsana on keskushermoston kypsymättömyys.

Nuorella on työstettävänään useita vaativia kehitystehtäviä: hän tutustuu seksuaalisuuteensa ja muodostaa oman seksuaalisen identiteettinsä, hahmottaa uudenlaista ruumiinkuvaa, irrottautuu vanhemmistaan ja kypsyy emotionaalisesti uuteen, aikuiseen persoonallisuuteen. Samalla hänelle kehittyy oma arvomaailma ja maailmankatsomus.

– Musiikki saattaa sanoittaa nuoren oloa ja auttaa vaikealta tuntuvien tunteiden kestämisessä. Nuorisokulttuuriin liittymisen avulla nuori voi sijoittaa fantasiansa ja uskomuksensa johonkin, Oksman tulkitsee.

Nuori teini-ikäinen käy muutamassa vuodessa läpi valtavan kehitysmyrskyn, jonka aikana lapsuus jää taakse ja aikuisuus astuu esiin.

– Hormonien merkitys on vähäisempi kuin aikaisemmin tiedettiin. Nykyään avainsana on keskushermoston kypsymättömyys. Nuoren keskushermosto tuottaa voimakkaita yllykkeitä, mutta säätelyjärjestelmä ei vielä toimi. Tämä näkyy nuoruusiän ailahtelevuutena, jolloin nuori reagoi vahvasti ja tunteella, Oksman selvittää.

Siksi vanhempienkaan ei aina pitäisi ottaa niin dramaattisesti itseensä nuoren puuskista.

Keskushermoston kypsymättömyys selittää sitäkin, että nuori keksii tempauksia, mutta ei osaa ennakoida tekojensa seurauksia.

– Juuri siksi varhaisnuori tarvitsee vanhemmilta ja ympäristöltä paljon suojaa. Häntä ei saa jättää liian varhain liian yksin, vaikka hän sitä kuinka painokkaasti vaatisi.

Ei siis ihme, että vanhemmat joutuvat nuoruusikäisen kanssa lujille: nuorella on tunteen paloa, energiaa ja voimaa, mutta ei kykyä toisten huomioimiseen.

– Nuoruusiässä itsekkyys on useimmiten normaalia, sillä nuoren maailma on minäkeskeinen, Eeva-Liisa Oksman lohduttaa.

– Nuori osaa myös provosoida aikuisia ja satuttaa heitä arkaan kohtaan. Jos nuori loukkaa pahasti, hänelle voi sanoa rauhallisesti, että nyt en enää halua jatkaa tätä keskustelua. Jos aikuisen omat tunteet kuohuvat kovasti, on parempi poistua paikalta kuin käydä nuoren kanssa kiivaaseen väittelyyn.

– Vaikka nuori itse laukoo pahasti, hän ei kestä samaa aikuiselta. Nuoren itsetunto on niin hauras, että aikuinen saattaa ilkeilyllään lähes murskata nuoren, Oksman muistuttaa. Näin ollen nuoreen ei tulisi purkaa vihaa eikä nuorelle saisi kostaa hänen tekojaan.

Tyypillistä on sekin, että raivostunut nuori huutaa muuttavansa omaan asuntoon.

On tärkeää, että nuori saa vähitellen enemmän itsenäisyyttä.

– Silloin voi nuorelle sanoa, että hienoa, kun sinulla on tuollainen suunnitelma valmiina. Voit toteuttaa sen heti, kun se on oikeasti mahdollista.

Nuorta loukkaa se, jos vanhemmat eivät luota hänen kykyynsä selviytyä itsenäisesti.

– Nuorta ei kannata tyrmätä sanomalla, että et sinä pärjää itseksesi. Kyseessä on useimmiten vanhempien oma pelko kuin nuoren kyvyttömyys. Kasvatustulokset ja nuoren kyvyt näkyvät vasta viiveellä. Luottamus vahvistaa nuoren itsetuntoa.

Välit nuoren kanssa pysyvät parempina, kun vanhemmat tietävät, mitä kehitysvaihetta nuori elää ja millaisessa kaveripiirissä hän liikkuu.

Kasvavan nuoren pitää saada vaikuttaa omiin asioihinsa ja hänen oikeuksiensa tulee lisääntyä. Kotiintuloajoistakin voi neuvotella eikä käyttää sanelupolitiikkaa.

– On tärkeää, että nuori saa vähitellen enemmän itsenäisyyttä. Lukiolainen kykenee jo kantamaan suurempaa vastuuta, Oksman sanoo.

Vaikka nuori uhoaa muuttavansa maailmalle, hän samaan aikaan tarkkailee, jaksavatko vanhemmat häntä ja hänen huoliaan. Jos hän vaistoaa vanhempien voimattomuuden, hän helposti vetäytyy tai jättää huolensa kertomatta.

– Nykypäivänä nuorten suuri ongelma on, että vanhemmat eivät ehdi tai jaksa olla nuoren kanssa, Eeva-Liisa Oksman sanoo.

– Totta kai vanhemmilta vaaditaan voimia vahtia, missä varhaisnuori menee, valvoa, että hän nukkuu eikä kuku tietokoneella yötä myöten. Ääritilanteessa voi jopa joutua ottamaan nettipiuhan, tietokoneen ja puhelimen yöksi pois.

– Siksi myös aikuisen kannattaa huolehtia siitä, että hän löytää omat selviytymiskeinonsa vaativassa vaiheessa.

Uusperhe ja nuori ovat myös usein vaikea yhtälö. Nuorelta ei kannata odottaa suurta kiinnostusta uutta puolisoa kohtaan, koska hän ei enää tarvitse uusia kiintymyssuhteita. Rakastuneella vanhemmalla saattaa joskus olla epärealistisia odotuksia uusperheen kiinteydestä.

– Nuoren ei pitäisi koskaan joutua menettämään erossa vanhempiaan. Varsinkin murrosikäinen poika tarvitsee avukseen isän tukea voidakseen itsenäistyä äidistään.

Yhteen asiaan muutoin sallivalla Oksamanilla on jyrkkä linja: päihteisiin.

– Niitä eivät varhaisnuoren aivot kestä. Alle 16-vuotiaana kaikki riippuvuudet syntyvät helpommin, ja päihteet voivat vahingoittaa varhaisnuoren aivoja. Humalainen varhaisnuori ei osaa suojella itseään vaan saattaa ajautua vakaviin vaaratilanteisiin.

Ei siis ole mikään sattuma, että päihteet on kielletty alle 18-vuotiaalta.

Nuori tarvitsee aikaa oppiakseen ilmaisemaan itseään sanoilla ja kohdatakseen omat tunteensa.

Vaikka nuoruusikään kuuluu usein tempaus jos toinenkin, Oksman muistuttaa myös tasaisen nuoruuden olevan normaalia. Kaikilla ei ole suuria tunnekuohuja. Nuoruus on hyvin yksilöllinen prosessi. Jos elämä on sujunut hyvin, sama voi jatkua.

Oksman tähdentää nuoren kertovan itsestään ja pahasta olosta usein toiminnalla. Hän jää pois koulusta tai törttöilee mopolla, kaatuu kännissä, rähjää sisaruksille tai vetäytyy omiin oloihinsa. Toiminta on nuorelle kommunikaatiota.

– Nuori tarvitsee aikaa oppiakseen ilmaisemaan itseään sanoilla ja kohdatakseen omat tunteensa. Lisäksi olisi hyvä löytää jokin oma alue, jossa voi innostua, kokea olevansa elävä ja jopa leikkiä.

Vaikeuksia kokevalle nuorelle lähete terapiaan on Eeva-Liisa Oksmanin mielestä hyvä asia. Silloin nuori saa tukea kehitykselleen ja ymmärrystä tunteilleen.

– Nuoret ovat myös kiitollisia terapian tuomasta avusta, koska he ovat kokeneet voimakasta psyykkistä kipua. Siksi heidän kanssaan on mielekästä tehdä työtä.

– Joskus vanhempien on vaikeampi hyväksyä nuoren terapian tarvetta kuin nuoren itse. Nuoret ovat monesti suorastaan ylpeitä terapiastaan ja haluavat tuoda vastaanotolle tyttö- tai poikaystävänsäkin, kertoo Oksman.

Työssään hän on nähnyt, että lyhytkin terapia auttaa nuorta.

– Kun nuori löytää oman voimansa, hänestä voi vaikeankin velttoiluvuoden jälkeen tulla aktiivinen osallistuja, joka viettää aikaa omien kavereidensa kanssa. Ja niitä omia ihmissuhteita jokainen nuori tarvitsee.

Lähteenä käytetty myös myös: Jari Sinkkonen: Nuoruusikä. WSOY 2010.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi