Valtavirtainen poikaihanne on edelleen perinteinen. Poika on seikkailullinen, fyysisesti kyvykäs, urheilullinen ja peittää haavoittuvuutensa.
”Pojat ovat vaarassa menettää empatiakykynsä muita ihmisiä, eläimiä ja haavoittuvuutta kohtaan” − Väkivalta kuuluu jokaisen pojan arkeen
Pojat kasvavat ristiriitojen paineessa. Kasvattajat vaativat heiltä kiltteyttä ja hyvää käytöstä, mutta lelut ja media tyrkyttävät pojille väkivaltaa pienestä pitäen. Muutos parempaan on jo alkanut.
Oletko koskaan kulkenut poikajoukon ohi ja ihmetellyt, mitä ihmettä oikein tapahtuu? Yhden pää on toisen kainalossa, kolmas tönäisee neljättä, joka tarttuu kolmannen rinnuksiin kiinni. Pari poikaa hengaa liepeillä, mutta eivät tee elettäkään puuttuakseen nujakointiin. Heitä naurattaa. Kun kysyn, onko kaikki hyvin, he sanovat että on.
Miksi poikien ystävyyteen kuuluu nujakoiminen kavereiden kesken?
− Poikien väliselle hellälle, julkiselle läheisyydelle ei oikein ole tilaa, sanoo Oulun yliopiston dosentti, akatemiatutkija Tuija Huuki. Hän on tutkinut poikien kaverisuhteita ja niissä esiintyviä hierarkioita.
− Poikien täytyy naamioida toisiaan kohtaan osoittamansa hellyys, kunnioitus ja tykkääminen sellaisiin muotoihin, jotka sopivat valtavirtaisen ihannepoikuuden muottiin. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että jääkiekko-ottelussa onnistuneen maalin jälkeen voidaan mennä kasaan ja teini-iässä humalaisen kaverin voi pelastaa ojasta.
Poikaihanne on edelleen perinteinen
Poikuuteen liittyvät ihanteet, oletukset ja vaatimukset vaihtelevat kulttuurista ja ajasta toiseen. Maaseudulla asuvien poikien ja kaupunkilaispoikien todellisuus poikkeaa toisistaan ja keskiluokkaista poikuutta määrittävät erilaiset olemisen tavat kuin muista yhteiskuntaluokista tulevia poikia. Myös erilaisissa harrastuspiireissä poikuuden reunaehdot ovat usein erilaiset.
Mitään yhtenäistä poika-kategoriaa ei siis ole olemassa, mutta on mahdollista puhua valtavirtaisesta poikakulttuurista. Se tarkoittaa poikuutta, johon kasvattajat, kulttuuri ja yhteiskunta puskevat poikia edelleen tämän päivän Suomessa.
Haave sairaanhoitajan ammatista voi tuntua ongelmalliselta, koska soittaja kokee, että on pakko pitää yllä jonkinlaista miehisyyden panssaria.
Valtavirtainen poikaihanne on edelleen perinteinen. Poika on seikkailullinen, fyysisesti kyvykäs, urheilullinen ja peittää haavoittuvuutensa.
Tunteet ja herkkyys liitetään edelleen feminiinisyyteen ja tyttöihin. Edelleen poika, joka ei istu perinteisen pojan muottiin, joutuu helposti silmätikuksi.
Aziz Bahlaouane vastaa päivittäin 12−20-vuotiaiden poikien ja nuorten miesten esittämiin kysymyksiin Väestöliiton Poikien Puhelimessa, jonne voi soittaa ilmaiseksi ja anonyymisti.
Hän tunnistaa hyvin valtavirtaisen poikuuden mallin. Mallista poikkeaminen saattaa vaivata ja hämmentää nuoria.
− Joillekin saattaa tuntua hankalalta, jos omat haaveet tuntuvat feminiinisiltä. Esimerkiksi haave sairaanhoitajan ammatista voi tuntua ongelmalliselta, koska soittaja kokee, että on pakko pitää yllä jonkinlaista miehisyyden panssaria. Onneksi sitä on jo vähän opittu riisumaan, Bahlaouane kertoo.
Pojat eivät ole mustasukkaisia ystävistään
Poikien kaverisuhteet eivät Antti Niemisen mielestä ole vuosien varrella juurikaan muuttuneet. Nieminen on työskennellyt seurakunnan nuorisotyön ohjaajana jo 20 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee Malmin seurakunnassa.
Niemisen mukaan pojilla on useimmiten iso kaverilössi ja yleensä yksi ystävä, jolle he voivat puhua henkilökohtaisista asioista.
− Jos poikien välisiä ystävyyssuhteita vertaa tyttöihin, niin niissä ei ole niin paljon mustasukkaisuutta tai omistushalua. Ei olla kateellisia, jos kaveri haluaa olla myös muiden kanssa välillä, Nieminen sanoo.
Myönteisellä johtajahahmolla voi olla iso vaikutus kaveriporukassa, arvioi Malmin seurakunnan nuorisotyön ohjaaja Antti Nieminen. Kuva: Antti Nieminen
Nieminen on huomannut, että aika usein pojilla on tapana valita joukostaan johtaja. Myönteisellä johtajahahmolla voi olla iso vaikutus kaveriporukassa.
− Meillä on seurakunnan toiminnassa mukana yksi iso miehekäs kundi, joka on oikea halipoika. Kun hän tuli halaamaan minua, siinä oli heti 5–6 muuta poikaa halaamassa perässä, Nieminen kertoo.
Väkivalta kietoutuu kaveruuteen pikkuhiljaa
Syyskuun alussa kolme poikaa sai tuomion 16-vuotiaan pojan murhasta Helsingin Koskelassa. Kaksi tuomittua oli tuntenut uhrin lapsuudesta lähtien ja heillä oli uhrin kanssa ”ystävyyssuhde”.
Miten ihmeessä päädytään tilanteeseen, jossa kaverit tappavat toisiaan?
Koskelan kaltaiset tapaukset eivät tapahdu vahingossa. Ne ovat pitkän jatkumon tulos. Haitanteko kietoutuu kaveruuteen pikkuhiljaa. Kiusaaminen saattaa alkaa viattomalta vaikuttavasta naljailevasta vitsailusta tai niin, että hipaksi valikoituu joka kerta sama henkilö.
Tilanne on samankaltainen kuin lähisuhdeväkivallassa. Ilmeisesti tuosta kuviosta ei ole helppo lähteä ellei joku opasta.
Koulussa tai kaveriporukassa saatetaan alkaa arvottaa ihmisiä esimerkiksi vaatteiden tai harrastusten perusteella. Jos tässä vaiheessa kasvattajat kotona, päiväkodissa tai koulussa eivät puutu vahingolliseen käytökseen, kiusanteko saattaa kehittyä julmemmaksi ja johtaa jopa fyysiseen väkivaltaan.
− Koskelan tapauksessa ympäröivällä yhteisöllä on todellinen peiliin katsomisen paikka. Kukaan ei ole ottanut tilannetta haltuun. Sekä uhri että tekijät ovat kaikki alaikäisiä, tutkija Tuija Huuki sanoo.
− On myös mahdollista, että kiusaamista ei ole kyetty tunnistamaan, koska ajatellaan, että poikana oleminen on sellaista, että pitää ottaa ja antaa nokkaan.
Miksi kukaan jää tilanteeseen, jossa häntä kohdellaan jatkuvasti kaltoin?
− Tilanne on samankaltainen kuin lähisuhdeväkivallassa. Kuviosta ei ole helppo lähteä, ellei joku opasta. Kuvittelemme, että ihmissuhdetaidot juurtuvat itsekseen. Näin ei ole. Jonkun on opetettava ne meille. Ilman ihmissuhdetaitojen opettamista lapselle ei kehity itsemääräämisoikeuden tuntoa ja lapsi voi uhriutua.
− Poikana olemiseen liittyy myös yksinpärjäämisen eetos, eikä kantelijaa katsota hyvällä.
Väkivalta on osa poikien elämää
Vuonna 2019 julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan noin 17 prosenttia 8.–9.-luokkalaista pojista oli kokenut väkivallanuhkaa edeltävän vuoden aikana. 4.- ja 5.-luokkalaisten joukossa luku oli 12 prosenttia. Hieman alle kymmentä prosenttia lapsista ja nuorista oli kiusattu.
Tuija Huukin mukaan todellisuudessa poikien tilanne on tilastoja synkempi. Väkivalta tai vähintään sen uhka on läsnä lähes jokaisen pojan arjessa.
− Varmasti löytyy yksilöllisiä eroja poikien kesken, mutta haluaisin haastatella sellaista poikaa, joka ei ole väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut, ja kysyä, miten hän on siinä onnistunut. Väkivallalla on niin vahva osa poikakulttuurissa, Huuki sanoo.
Leluhyllyt tarjoavat tytöille pastellisävyisiä pehmoleluja ja ihmishahmoja, pojille monsteriautoja ja irvisteleviä taistelurobotteja.
Viimeisimmän, vuonna 2014 tehdyn lapsiuhritutkimuksen mukaan ikätoverien välinen väkivalta ei välttämättä tule ilmi kyselyissä. Tämä saattaa johtua siitä, että jonkinasteinen väkivalta koetaan normaaliksi osaksi kaverisuhteita tai teko koetaan vähäiseksi.
Yli 90 prosentissa tapauksista alakouluikäiset pojat kohtaavat fyysistä väkivaltaa nimenomaan kavereiden tai sisarusten taholta. Teini-iässä tuttujen väkivallantekijöiden osuus laskee noin 75 prosenttiin.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, jotka asuvat sijaisperheissä tai lastensuojelulaitoksissa. Heille väkivaltaisia kohtaamisia kertyy muita enemmän.
Pojat kasvavat ristiriitojen paineessa
Pojat kasvavat kolmen ristiriidan paineessa. Ensimmäinen niistä on se, että kasvattajat vaativat pojilta kiltteyttä ja hyvää käytöstä, mutta lelut, media ja pelit tyrkyttävät heille väkivaltaa pienestä pitäen.
Otetaan esimerkiksi lelut. Vaikka viime vuosina on kiinnitetty huomiota siihen, ettei lelumainoksia kohdennettaisi millekään sukupuolelle, lähimarketin leluhyllyt osoittavat muuta. Tytöille on tarjolla pastellisävyisiä pehmoleluja ja ihmishahmoja, pojille monsteriautoja ja irvisteleviä taistelurobotteja.
− Väkivalta ja hurjuus ovat mukana pienimmissäkin yksityiskohdissa, kuten siinä millaisella äänellä pojille mainostetaan erilaisia leluja, Huuki sanoo ja ärjyy malliksi.
Toiseksi kulttuuri, yhteiskunta ja kasvattajat tarjoavat pojille fyysistä ja aktiivista pojan roolia, jossa ei juuri ole sijaa tunteille ja herkkyydelle. Ehjäksi ihmiseksi kasvaminen vaatii kuitenkin tunnetaitoja, joita pojille ei opeteta tarpeeksi.
Pitää olla kova ja kyetä vastaamaan väkivallalla väkivaltaan tarvittaessa. Merkittävä osa poikien väkivallasta kietoutuu pojan valmiuksiin olla ”miehinen mies”
Taistelu kaverihierarkiassa voi yltyä kovaksi. Hierarkiaa rakennetaan mitä erilaisimmin keinoin, kuten asettamalla erilaiset harrastukset paremmuusjärjestykseen. Yksi suositun pojan kriteereistä on, että hänen pitää olla valmis vähintäänkin puolustautumaan väkivallalta, ettei joudu kaveriporukassa alimpaan kastiin.
− Pitää olla kova ja kyetä vastaamaan väkivallalla väkivaltaan tarvittaessa. Merkittävä osa poikien väkivallasta kietoutuu pojan valmiuksiin olla ”miehinen mies”, mitä se sitten tarkoittaakaan, Huuki sanoo.
Kolmanneksi media, mainokset ja videopelit ylitarjoavat seksuaalista kuvastoa. Samalla kasvattajat vaikenevat Huukin mukaan seksuaalisuudesta lähes kokonaan. Päiväkodeista ja kouluista puuttuu kriittinen, mutta rakentava ja myönteinen seksuaalikasvatus.
− Tämä jännite heijastuu lapsille. Etenkin pojat käsittelevät jännitettä sellaisella tavalla, joka ei ole turvallista heille itselleen eikä muille. Tämä saattaa johtaa seksuaaliseen häirintään.
− Näiden kolmen ristiriidan seurauksena pojat ovat vaarassa menettää empatiakykynsä toisia ihmisiä, eläimiä ja haavoittuvuutta kohtaan, Huuki sanoo.
Tyttöjen ja poikien ystävyyttä ei tueta tarpeeksi
Tyttöjen ja poikien välisten suhteiden seksualisointi alkaa jo synnytyssairaalassa. Kun Jenni Haukion ja Sauli Niinistön vauva syntyi, kiirehti samaan aikaan Naistenklinikalla syntyneen tyttövauvan isoäiti ehdottamaan tyttöystävää presidenttiparin vauvalle.
− Varmaan kaikki aikuiset ovat syyllistyneet tällaiseen huumoriin. Se on harmitonta ja kepeää, eikä sillä todellakaan tarkoiteta pahaa. Mutta kun sitä toistetaan ja toistetaan, lapset tottuvat siihen, että sukupuolten välillä pitää olla seksuaalinen lataus, Tuija Huuki sanoo.
− Iso osa lapsista kokee, että heillä ei ole elämässään aikuisia, joiden kanssa pohtia erilaisia elämään ja kaveruuteen liittyviä kysymyksiä, sanoo Tuija Huuki. Kuva: Mikko Törmänen / Oulun yliopisto
Päiväkodin juhlaesityksissä lapset saatetaan roolittaa perinteisesti oletettujen sukupuolten mukaan. Monet koulut pitävät edelleen liikuntatunnit tytöille ja pojille erikseen. Huukin mukaan tuen puute sukupuolten välisessä ystävyydessä sekä sukupuolten tiukka erotteleminen saattaa johtaa siihen, että jotkut nuoret aloittavat seurustelusuhteet todella varhain, jopa 10−11 vuoden iässä.
Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Antti Nieminen kertoo, että seurakunnan nuorisotoiminnassa on kiinnitetty viime vuosina huomiota siihen, ettei turhia sukupuolijakoja tehdä. Myös siksi, että sukupuolia on enemmän kuin tytöt ja pojat.
Hänen mielestään tyttöjen ja poikien lähentymisellä onkin ollut myönteisiä vaikutuksia ystävyyssuhteisiin ja poikien tunnetaitoihin.
− Tytöiltä pojat ovat oppineet tapoja olla helliä ja näyttää, että välittää toisesta.
Näennäisen vahvuuden pakko on murtumassa
Sekä Poikien Puhelimen Aziz Bahlaouane että Antti Nieminen ovat panneet merkille myönteisen muutoksen poikakulttuurissa.
Nieminen ajattelee, että se on ainakin osittain sosiaalisen median ansiota.
− Somessa pojat voivat sanoa toisilleen kauniita, jopa helliä sanoja. Siellä saattaa sanoa, että "oot komee", ilman että siinä on mitään seksuaalista.
Niemisen mielestä on tärkeää muistaa, että sukupuolten välisiä eroja ei tarvitse tasata väkisin. Tärkeää on, että koko ajan on enemmän luvallista olla juuri sellainen kuin haluaa olla.
− Vaikka muutos on kovin hidasta, yhteiskunta muuttuu ja näennäisen vahvuuden pakko on murtumassa, Nieminen sanoo.
Kolme vinkkiä lasten tunnekasvatukseen
Kyky tunnistaa erilaisia tunteita ja taito kohdata toinen ihminen kunnioittavasti ovat ihmiseksi kasvamisen ja maailman pelastumisen kannalta olennaisia asioita. Tunnetaitoja kannattaa harjoitella lapsen kanssa syntymästä aikuisuuteen saakka.
1. Tunnistetaan erilaisia tunteita
Ehjäksi ihmiseksi kasvamisen kannalta on tärkeää, että lapsi saa kosketuksen tunteiden koko kirjoon. Lasta pitää auttaa pienestä pitäen tunnistamaan ja nimeämään erilaisia tunteita. ”Nyt sinua varmasti turhauttaa, koska…”, ”Olet varmasti iloinen, kun…” Näin lapsi oppii hiljentymään, saamaan kiinni tunteistaan, käsittelemään niitä, suremaan ja päästämään irti.
2. Ikätasoon sopiva seksuaalikasvatus
Lapsuuden seksuaalisuus tarkoittaa oman kehon tuntemista sekä oman ja toisen kehon kunnioittamista ja rajojen tunnistamista. Se tarkoittaa myös sitä, että lapsi ymmärtää, mihin voi suostua ja mihin ei halua suostua. Toisin sanoen lapsen seksuaalikasvatus tarkoittaa pitkälti ihmissuhdetaitoja. Seksuaalikasvatus toimii parhaiten tavallisen arjen keskellä. Esimerkiksi elokuvat ja mainoskuvasto tarjoavat pohdittavaa. Kun asioista voidaan keskustella kepeällä otteella ja avoimen kriittisesti, niistä ei tule punastelujuttuja.
3. Suhdekasvatus pisarakasvatuksena
Asioista kannattaa keskustella pisaroina eli vähän kerrallaan heti, kun ne tulevat vastaan. Kysy lapselta päivittäin, miten kavereiden kanssa meni. Toimivatko kaikki reilusti tai toimitko itse reilusti? Kun lapsi kertoo, kannattaa asioita puida yhdessä. Miltä se tuntui? Miltä se tuntui toisesta? Miten olisi voinut mennä paremmin? Miten seuraavalla kerralla voisi toimia paremmin?
Lähde: Tuija Huukin haastattelu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lapseen ei saa kohdistaa minkäänlaista huonoa kohtelua” – lapsen oikeudet eivät edelleenkään toteudu Suomessa
Ajankohtaista Ajankohtaista
