Kuva: Eili-Kaija Kuusniemi
Kysyn vaan: Kurittavatko vanhemmat vielä lapsiaan?
Vanhemmat raportoivat, että tukkapöllyjä ja luunappeja annetaan yhä.
Joukko lapsi- ja perhejärjestöjä lanseerasi Kasvatuspuntari-kampanjan, joka kutsuu vanhempia tarkastelemaan kasvatustapojaan. Miksi tällainen kampanja, suunnittelija Johanna Matikka Ensi- ja Turvakotien liitosta?
– Vaikka asenteet kurittamista kohtaan ovat muuttuneet siitä lähtien kun se vuonna 1984 kiellettiin, on selkeitä viitteitä siitä, että sitä tapahtuu. Vanhemmat raportoivat, että tukkapöllyjä ja luunappeja annetaan yhä.
Moni nykyvanhempi sanoo, että on minuakin kuritettu fyysisesti, mutta se oli ihan oikeutettua. Onko tämä osa ongelmaa?
– Jos ihmisiltä kysyy kadulla, onko sinua kuritettu, moni sanoisi, että ei, mutta kavereitten kesken moni puhuu tästä asiasta. Silloin suhtautuminen on juuri tuo, että on kuritettu, mutta ei siitä traumoja jäänyt. Niin kuin sairauksien hoito, niin myös kasvatus menee kuitenkin koko ajan eteenpäin. Tutkimukset osoittavat, kuinka pelko vaikuttaa ja nostaa stressihormoni- eli kortisolipitoisuutta. Jos se on jatkuvaa, siitä on haittaa lapsen elimistölle ja terveydelle.
Se tiedetään, ettei lasta saa lyödä, mutta jääkö henkinen väkivalta kuten lannistaminen huomaamatta?
– Sitä vanhemmat eivät aina hahmota. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä on sanonut, että myös henkisen väkivallan pitäisi olla laissa kiellettyä. Sen osoittaminen todeksi on tietysti vaikeaa.
Millaisissa tilanteissa vanhemmat menevät yli rajojen?
– Ne ovat usein arkisia tilanteita, lähtö- ja tulotilanteita, ollaan menossa päiväkotiin tai nälkäisenä kauppaan. Aikuinen tietää, ettei saisi kurittaa, mutta silti se on keinovalikoimassa. Pienellä ennakoinnilla tilanteet voisi välttää. Jo väljempi aikataulu, silmien sulkeminen ja syvään hengittäminen auttavat.
Mistä vanhempi saa apua?
– Esimerkiksi neuvoloista, järjestöiltä, kampanjamme sivuilta, Väestöliiton chatista ja äidit myös Maria Akatemiasta.
Jaa tämä artikkeli: