null Kysyn vaan: Mistä ihmiskaupan tunnistaa?

Kuva: Eili-Kaija Kuusniemi

Kuva: Eili-Kaija Kuusniemi

Kysyn vaan: Mistä ihmiskaupan tunnistaa?

Viime vuonna ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaina oli 89 henkilöä.

Vantaan käräjäoikeus tuomitsi neljä intialaismiestä vankeuteen ja liiketoimintakieltoon ihmiskaupasta. Uhri oli tehnyt pitseriassa jopa 17-tuntisia päiviä saaden palkaksi vain vähän käteistä. Passi ja pankkikortti olivat päätekijän hallussa. Onko tällainen tyypillinen tapaus, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Katri Lyijynen?

– Kyllä siinä on paljon tyypillisiä piirteitä. Monissa työperäisen ihmiskaupan tapauksissa tekijä on sukulainen, sukulaisen tuttu tai vaikka samalta kylältä kotoisin. Tekijän on silloin helpompi saavuttaa ja vakuuttaa uhri.

– Viime vuonna ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaina oli 89 henkilöä. Heistä 28 oli työperäisen ihmiskaupan uhreja.


Keskittyykö ihmiskauppa tietyille aloille ja tiettyihin kansallisuuksiin?

– Viranomaisten tietoon tulleiden tapausten perusteella työperäistä ihmiskauppaa on eniten ravintola-alalla, siivousalalla ja jonkin verran maataloudessa, esimerkiksi puutarha-alalla. Tilastoissa korostuvat Aasian valtiot.


Mistä tavallinen suomalainen voi tietää, kuka on ihmiskaupan uhri? Pitääkö hälytyskellojen soida, jos ravintolassa on edulliset hinnat ja työntekijä, joka ei juuri puhu suomea?

– Tämä on vaikea kysymys. Jos se olisi helppoa, viranomaistenkin olisi helpompi kitkeä ihmiskauppaa. Halpa hinta ei välttämättä ole merkki ihmiskaupasta, mutta kyllä sitä voi tietysti aina miettiä, miten niin edulliset hinnat ovat mahdollisia.


Miten kielitaidoton, pitkää päivää tekevä henkilö, jonka passi on jollakin muulla, voi saada apua?

– Vaikeaa se on, sillä uhri ei aina uskalla ajatellakaan viranomaisten puoleen kääntymistä. Usein hyvä sauma hakea apua on oleskeluluvan uusiminen. Usein uhrilla on oleskelulupa ja paperilla asiat näyttävät hyvältä. Ihmiskauppatapauksia voi paljastua myös viranomaisyhteistyössä.

Jaa tämä artikkeli: