Katja Kettu uppoutui Brita-Kajsa-romaanin kirjoittamiseen kolmen vuoden ajan. Hän myös asui Lapissa ja kävi kirjan kuvaamissa paikoissa.
Laestadiuksen vaimon tarina – Katja Kettu antaa äänen lestadiolaisen liikkeen perustajan vaimolle, suurperheen äidille, yrttien tuntijalle ja pidetylle parantajalle
Kirjailija Katja Kettu teki Brita-Kajsa-romaaniaan varten valtavan taustatyön Laestadiuksen pariskunnasta sekä 1800-luvun kielestä, naisen asemasta ja arkielämästä.
Kirjailija Katja Ketun mielessä muhi pitkään romaani lestadiolaisen herätysliikkeen perustajasta Lars Levi Laestadiuksesta. Sitten Kettu huomasi, että hänestä oli kirjoitettu valtavasti, kun taas vaimosta ei juuri mitään.
Ruotsin Lapissa Peurauressa vuonna 1805 syntynyt Brita Catarina Alstadius alkoi kiinnostaa Kettua, varsinkin kun hänestä oli niin ristiriitaista tietoa.
– Joku kuvaili häntä nöyräksi ja hurskaaksi ihannevaimoksi, joku taas kipakaksi piippua polttavaksi Lapin akaksi, joka pani miehelleen hanttiin. Yleisesti hänen kuitenkin tiedettiin olleen pidetty parantaja ja yrttien tuntija. Hän halusi toiminnallaan tukea erityisesti naisia ja lapsia, mikä tuntui minusta hienolta, Kettu kertoo.
Romaani Brita-Kajsa (Otava) kuvaa tämän vahvasti tuntevan naisen elämää Laestadiuksen rinnalla. He tutustuivat jo lapsina, mutta Laestadius lähti muualle Ruotsiin opiskelemaan. Nuorena pappina kasvitieteestä kiinnostunut Laestadius palasi entiselle kotiseudulleen tutkimaan paikallisia yrttejä ja pyysi oppaakseen Brita-Kajsaa.
Joku kuvaili häntä nöyräksi ja hurskaaksi ihannevaimoksi, joku taas kipakaksi piippua polttavaksi Lapin akaksi, joka pani miehelleen hanttiin.
– Tiedetään, että silloin heille syntyi rakkaussuhde. Laestadius lupasi tulla myöhemmin hakemaan Brita-Kajsan vaimokseen, mutta kun miestä ei kuulunut, kuudennella kuulla raskaana ollut Brita-Kajsa lähti hiihtäen monen päivämatkan päähän tämän pappilaan Kaaresuvantoon, Kettu kertoo.
– Avioton lapsi oli tuohon aikaan iso häpeä. Laestadius ei nähtävästi olisi halunnut mennä naimisiin Brita-Kajsan kanssa, mutta lopulta he menivät piispan kehotuksesta vihille Suomen puolella.
Brita-Kajsa apuna tutkimustyössä
Kaaresuvannon pappila oli sangen vaatimaton nokipirtti. Yhteiselo alkoi kuitenkin sujua, ja lapsia syntyä tasaiseen tahtiin, kaikkiaan 15.
Katja Ketun mukaan lahjakas Brita-Kajsa toimi huushollin pyörittämisen ohella miehensä apuna saarnojen puhtaaksi kirjoittamisessa, yrttien keräämisessä, saamelaisen muinaisuskon tutkimuksissa ja valtion papille sälyttämissä säämittauksissa.
– Lars Levi Laestadius oli jatkuvasti poissa kotoa saarna- ja tutkimustöiden vuoksi. Niinpä Brita-Kajsa joutui tekemään suuren osan meteorologisista mittauksista. Kun ranskalainen retkikunta kävi Laestadiuksen opastuksella tutustumassa eksoottiseen Lappiin, ranskalaiset ottivat mittaustulokset mukaansa. Ne myös julkaistiin Ranskan akatemiassa, mutta tietenkin Laestadiuksen nimellä, Kettu kertoo.
1800-luvun Lapissa oli tavallista, että kodin talous oli naisen vastuulla, koska miehet olivat metsästysretkillä ja poroja jutaamassa.
– Oli siinä varmasti sopeutumista, kun lisäksi joutui opettelemaan elämistä uudessa kulttuurissa ja alueella puhuttua suomen kieltä. Naapureista ei juuri ollut apua, mutta vähitellen Brita-Kajsa löysi paikallisista saamelaisista itselleen yhteisön ja ystäviä.
Katja Ketun mukaan 1800-luvun Lapissa oli tavallista, että huushollin pyörittäminen oli naisen vastuulla.
Vaimo joutui joustamaan
Lars Levi Laestadius haaveili tiettävästi tiedemieheksi ryhtymisestä papin uran jälkeen, mutta kun tämä tie takkuili, hän herätyksen saatuaan hylkäsi tiedemaailman. Herätykseen hän sai sysäyksen tavattuaan Lapin Mariaksi kutsutun hurskaan naisen, oikealta nimeltään Milla Clemensdotterin.
– Marian avulla papinurallaan epäonnistunut ja jonkinlaisen hermoromahduksen saanut Laestadius ymmärsi armon ja anteeksiannon merkityksen, Katja Kettu kertoo.
Laestadius ei ollut helppo ihminen. Hän oli kiivas ja impulsiivinen, ja hänellä oli välillä myös pelkotiloja ja näkyjä.
Laestadius alkoi saarnata kiihkeästi eräänlaisena Lapin Vapahtajana uudenlaista uskonherätystä. Hän itse jätti viinanjuonnin ja ohjasi kansaa raittiuden ja synnittömyyden tielle.
– Laestadius ei ollut helppo ihminen. Hän oli kiivas ja impulsiivinen, ja hänellä oli välillä myös pelkotiloja ja näkyjä. Kuolinvuoteellaan Pajalan pappilassa hänen kuitenkin kerrotaan pyytäneen Brita-Kajsalta anteeksi kärsimättömyyttään.
Laestadiuksella huhuttiin olleen pitkillä reissuillaan naissuhteita. Romaanissa pappilan piika saakin Laestadiuksen kanssa lapsen. Kettu uskoo silti, että yli 40 vuotta kestäneeseen parisuhteeseen liittyi myös rakkautta.
– Mies saattoi kyllä monesti tuottaa Brita-Kajsalle pettymyksen. Vaimo kuitenkin taipui antamaan tämän tekemiset anteeksi jo senkin takia, että jos papin rouva olisi tullut jätetyksi, hän olisi joutunut köyhäinavun varaan.
Kirjailija kehitti Lapin murteen pohjalta romaaniinsa kielen, jota hän kutsuu Ketun murteeksi.
Murre värittää romaania
Katja Kettu heittäytyi Brita-Kajsan kirjoittamiseen täysillä kolmen vuoden ajan. Hän teki valtavasti taustatyötä paitsi Laestadiuksen pariskunnan elämästä myös ajankohdan kielestä, naisen asemasta, ruokataloudesta ja pukeutumisesta.
Kirjan värikkäästi soljuva kieli perustuu Lapin murteeseen. Kettu on kotoisin Rovaniemeltä, joten murre on hallussa.
– Yritin aluksi kirjoittaa meänkielellä, mutta se ei tuntunut luontevalta, joten tästä tuli vähän tällaista Ketun murretta. Toisaalta 1800-luvulla oli paljon muuttoliikettä ja kielten sekoittumista. Laestadiuskin saarnasi monella kielellä.
Lestadiolaisuus oli alkuaikoina hurmosliike, jonka uudenlainen tapa harjoittaa uskoa veti ihmisiä puoleensa. Herätyskokouksissa oltiin kuin viimeisellä tuomiolla, ja joissakin paikoissa hurmoksen tiedettiin johtaneen hurjiin seksuaalisiin menoihin.
– Hyvää liikkeessä oli se, että sen ansiosta saamelaisten alkoholin käyttö väheni, sillä se oli aiemmin kurjistanut perheiden elämää. Toisaalta herätykseen liittyi se, että piti tehdä syntiä saadakseen sen anteeksi, Kettu kertoo.
Brita-Kajsan hengellisyyden laadusta ei ole tarkkaa tietoa, mutta hän ei luultavasti juurikaan osallistunut herätysliikkeen hurmoksellisiin liikutuksiin. Ketun mielestä hänen parantajantoimintansa kuitenkin ilmentää suurta lähimmäisenrakkautta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun nainen lakkaa syömästä, kyse on kontrollista ja kapinasta – Maria Paldanius jäljitti naisia, jotka ovat kieltäytyneet ruuasta uskonnollisista tai poliittisista syistä
HengellisyysKykyä ankaraan paastoon on pidetty Jumalan lahjana. Edelleenkin laihuuteen liittyy jonkinlainen itsekurin eetos, sanoo toimittaja Maria Paldanius. Hän on itsekin sairastanut anoreksiaa.
