Lähetys ansaitsee tukensa
Lähetysjärjestöjen rahoituksesta on kamppailtu jo hyvän aikaa. Keskustelu on nostanut mieleeni kummallisen ajatuksen. Entäpä jos Paavali Tarsolainen anoisi lähetysmäärärahaa Vantaan seurakunnilta? Mahtaisiko kirkkovaltuusto sitä nykyisillä voimasuhteilla myöntää? Paavalin teksteistä voi nimittäin päätellä, että on monta asiaa, jossa hän ei ole oikein linjassa nykyisten päättäjien kanssa.
Herätysliiketaustaisten lähetysjärjestöjen kohtelua ei voi pitää reiluna. Eihän se ole totta, etteikö lähetystyö kärsi, kun rahat siirretään Lähetysseuralle ja Pipliaseuralle. Ei kai Lähetysseura voi mennä paikkaamaan sitä työtä, mitä muilta lähetysjärjestöiltä jää tekemättä!
On toisaalta syytä uskoa, että tässä ei ole kysymys vain kuudennesta käskystä ja huoli tasa-arvosta. Vähän yksinkertaistan, mutta näen tässä halun kurittaa niitä piirejä, jotka ottavat Raamatun sanoman ”kovin tosissaan” ja uskovat Raamatun Jumalan sanaksi, joka on liian pyhää peukaloitavaksi, ja uskovat mieluummin niin kuin on kirjoitettu.
Yleinen ilmapiiri kohdistaa kovan paineen kirkkoon. Väkisin nousee kysymys, mitä varten kirkko on. Onko kirkon asia vain hyvä ajallinen elämä vai myös iankaikkinen elämä? Kirkko on kuitenkin uskottava vain, jos se pysyy omalla perustallaan.
Olen pettynyt myös menettelytapaan. Lähetyskenttätyöstä ei ole pystytty esittämään mitään raskauttavaa. Kyseessä on vain rankaisu mielipiteistä, eikä edes niistä, vaan ainakin osin oletetuista mielipiteistä, joita ei ”kuulustelussa” saatu esiin. Kirkon konservatiiveista luodaan ensin haluttu kuva ja sitten sitä kuvaa vastaan hyökätään. Media on ollut tässä mielikuvan muokkauksessa auliisti apuna. Lisäksi on selkeästi ilmaistu, että jos muutatte näkemyksiänne, niin rahaa ehkä tulee.
Todellinen vakaumus ei ole myytävissä. Samalla kuitenkin puhutaan keskustelevuudesta, mielipiteenvapaudesta ja suvaitsevuudesta. Ei tämä toki ole uutta ja yllättävää. Mielipiteestähän joutuu usein maksamaan. Jos pitää asiaa tärkeänä, siihen onkin valmis. Pitää vain suostua olemaan epäsuosittu.
Seppo Leivo
Jaa tämä artikkeli: