Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori Vesa Hirvonen, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen ja Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää jakoivat näkemyksiään lähetystyöstä.
Lähetystyö on maailman muuttamista
Tulkaa kaikki -liike etsii yhteistyön mahdollisuuksia lähetysjärjestöjen kanssa.
Neljä kuudesta suomenkielisestä kirkon lähetysjärjestöstä lähetti edustajansa paikalle, kun kirkon uudistusmielisten Tulkaa kaikki -liike pyysi lähetysjohtajilta puheenvuoroja lähetystyöstä.
Lauantaina 26.10. Helsingissä järjestetyn tilaisuuden taustalla olivat erimielisyydet siitä, millaisin perustein seurakuntien pitäisi lähetystyötä tukea.
Tulkaa kaikki -liikkeen luottamushenkilöt ovat vaatineet tuen lakkauttamista niiltä lähetysjärjestöiltä, joiden suhde naispappeuteen tai seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoon on torjuva. Esimerkiksi Vantaalla tukea on leikattu muilta lähetysjärjestöiltä paitsi Suomen Lähetysseuralta ja Suomen Pipliaseuralta.
Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin Vesa Hirvosen mukaan tilaisuuden tavoitteena oli luottamuksen rakentaminen.
– On iso juttu, että voimme erilaisista näkemyksistämme huolimatta pitää toisiamme kristittyinä. Se voi viedä eteenpäin lukkiutuneesta tilanteesta, Hirvonen arvioi.
Hän toivoi, että järjestöt voisivat tuntea edustavansa lähetyskentillä myös uudistusmielisiä.
Puheenvuorojen aiheeksi oli annettu ”Mikä minulle on lähetystyössä tärkeintä”. Yksimielisiä lähetysjohtajat tuntuivat olevan ainakin siitä, ettei lähetystyö voi olla vain sananjulistusta, vaan siihen kuuluu myös hädänalaisten auttaminen ja maailman muuttaminen.
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen arvioi, että ihmisten eriarvoisuus on kirkolle jatkuva haaste.
– Armolle ei voi asettaa edellytyksiä eikä ehtoja. Ihmisten yhdenvertaisuus velvoittaa jakamaan armon sanoman kaikkien ihmisten kanssa.
Rissasen mukaan lähetystyössä on kyse myös kärsimystä aiheuttavien asenteiden ja käytäntöjen muuttamisesta.
Suomen Pipliaseuran pääsihteerin Markku Kotilan mukaan lähetystyöhön kuuluu syrjivien ja sortavien rakenteiden haastaminen. Hän huomautti, että jos kirkko vain julistaa evankeliumia, mutta unohtaa ihmisoikeudet, se istuu keikkuvalla jakkaralla – ja sama pätee myös toisin päin.
Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää kertoi käyneensä sisäistä kamppailua saatuaan kutsun tilaisuuteen.
– Kismitti, että ensin viedään järjestöltä rahat ja maine ja sitten kysytään, mitä ajattelen lähetystyöstä.
Mäkipään mukaan kotimaiseen kristillisyyteen on hiipinyt ilmiö, jota hän kutsuu inkarnoituneeksi ryhmäsolidaarisuudeksi.
– Inkarnoitunut ryhmäsolidaarisuus synnyttää aika ajoin uusia niin sanottuja totuuksia. Yksi tällainen on homoseksuaalisuuden toteuttamisen globaali oikeus.
Mäkipää muistutti, että julistustyö ja palvelu eivät ole mitään ilman uskoa.
– Mitään lähetystyötä ei ole, elleivät silmät ole avautuneet Kristukselle. Yhtä olennaista on silmien avautuminen toisten ihmisten hädälle.
Sanansaattajien henkilöstöjohtaja Marko Pihlajamaa otti esimerkiksi järjestönsä toiminnasta naisille suunnatun Hanna-työn. Hän muistutti siitä, että kristinusko tuo monille naisille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.
– Heidän ei tarvitse hyväksyä sortoa ja väkivaltaa. Tämän toivon viestin haluamme tuoda esimerkiksi intialaisille ja musliminaisille.
Jaa tämä artikkeli: