Lähiostari on rähjäinen mutta rakas
Ostareista tehdyn selvityksen mukaan Rekolan ostarilla ei ole enää rakennushistoriallista tai kaupunkirakenteellista merkitystä. Kuva: Katri Saarela

Ostareista tehdyn selvityksen mukaan Rekolan ostarilla ei ole enää rakennushistoriallista tai kaupunkirakenteellista merkitystä. Kuva: Katri Saarela

Lähiostari on rähjäinen mutta rakas

Vantaan ostarit ovat ehkä parhaat päivänsä nähneitä, mutta lähipalveluiden tarve ei ole kadonnut minnekään.

https://www.youtube.com/watch?v=1kdZKMezTBE

Hakunilan ostarilla sijaitseva pieni Foto-Hakunila-liike on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin itse ostarikin, yli 30 vuotta. Sinä aikana on tapahtunut paljon. Yritykset ympärillä ovat vaihtuneet ja Hakunila kasvanut ja monikulttuuristunut.

Foto-Hakunilan tarjoamat palvelutkin ovat laajentuneet. Kuvien ja valokuvaustarvikkeiden lisäksi täällä myydään nykyään myös monenmoista kännyköihin ja tietokoneisiin liittyvää tavaraa sekä rannekelloja.

– Kun tuosta vierestä lopetti kelloliike, otimme kellot valikoimiin. Olisihan se nyt vähän turhan pitkä matka, jos jonkun mummon pitäisi lähteä vaihtamaan kellon paristoa Tikkurilaan, sanoo liikkeestä vanhempiensa jälkeen vetovastuun ottanut Harri Grönholm

Foto-Hakunila on toiminut Hakunilan ostarilla vuodesta 1984. Isä Per Grönholm on yhä töissä liikkeessä osa-aikaisesti, mutta vetovastuun on nyt ottanut poika Harri Grönholm.

Hakunilan ostari koostuu oikeastaan kahdesta eri rakennuksesta. Toinen osa valmistui vuonna 1981, toinen vuonna 1986. Peruskorjaus on tehty vuonna 1995. Yrittäjälle Hakunilan ostari on Harri Grönholmin ja hänen isänsä Per Grönholmin mielestä ollut kelpo paikka.

– Kyllä tässä kauppa ihan hyvin käy. Ei tämä muutenkaan paha paikka ole, kaikenlaiset levottomuudetkin ovat vähentyneet, Per Grönholm arvioi.

– Voisi tätä silti vähän siistiä. Kaljakuppiloita vähän pois ja muita yrityksiä tilalle, hän toivoo.

Isä ja poika Grönholm näkevät kuitenkin tilanteen hankaluuden. Erityisesti monien iäkkäiden hakunilalaisten elämä voisi käydä vaivalloiseksi, jos ostari menisi kerralla remonttiin tai saisi purkutuomion. Täältä on matkaa vaikkapa Tikkurilaan, eikä Hakunila ole edes junaradan varressa.

– Jos tämä purettaisiin, asukkaat jäisivät ilman monia palveluita, vaikka moni käyttääkin nykyään esimerkiksi verkkokauppoja. Ostarin siistiminen olisi toisaalta hyvä asia, mutta huono juttu siinä mielessä, että palvelut saattaisivat olla pois käytöstä vaikka parikin vuotta, Harri Grönholm pohtii.

Hakunilan ostari on valmistunut 1980-luvulla. Sillä on paikallista merkitystä, mutta monen mielestä se kaipaisi kohennusta. 

Ostareiden määrä kertoo nopeasta kasvusta

Vantaan kaupunki julkisti tänä keväänä selvityksen ostareistaan. Selvityksessä ostarit arvioitiin kulttuurihistorian, kaupunkikuvan, palveluverkon ja rakennuksen kunnon näkökulmasta ja jaoteltiin kolmeen luokkaan: niihin, jotka kannattaa säilyttää, mutta kaipaavat kohennusta, sekä niihin, jotka näyttävät tulleen tiensä päähän.

Väliin jäi joukko ostareita, joilla on paikallista merkitystä, mutta joiden merkitys osana palveluverkkoa tai kaupunkikuvaa on muuttunut. Selvityksen laativat yhteistyössä kaupunkisuunnittelu, yrityspalvelut, rakennusvalvonta ja Vantaan kaupunginmuseo.

Säilyttämisen arvoisena pidettiin yhdeksää vantaalaista ostaria: Hiekkaharjun ostoskeskus, Rajatorpan ostoskeskus, Korsontie 7, Mikkolan ostoskeskus, Kaivokselan ostoskeskus, Myyrinpuhos, Koivutori Koivukylässä, Kuohukuja 1 Myyrmäessä ja Kuulakuja 5 Länsimäessä. Tiensä päähän tulleiksi luokiteltiin muun muassa Liiketalo Vakula eli Rekolan ostari, Korsontie 14 ja Simonkallion ostoskeskus.

Kaiken kaikkiaan selvityksessä oli mukana 27 ostaria. Määrä kuulostaa suurelta, ja sitä se onkin. Kun Vantaa kasvoi nopeasti 1960–1980-luvuilla, palveluille oli tarvetta ja kaiken haluttiin olevan lähellä. Maailma oli silloin muutenkin erilainen. Pienellä alueella saattoi esimerkiksi olla neljä eri ruokakauppaa.

– Silloin puhuttiin lastenvaunuetäisyydestä. Monet äidit olivat kotona ja ajateltiin, että lähipalveluita pitää olla niin, että äiti voi käydä lastenvaunujen kanssa kaupassa, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine kuvailee.

Vielä 1960–80-luvuilla ostarit olivat kaupunkikuvallisesti keskeisillä paikoilla. Sitä ne ovat enimmäkseen yhä, mutta joidenkin asema on muuttunut, kun alueelle on tullut uusia asuntoja ja palveluita.

Ostareista tehdyn selvityksen mukaan Rekolan ostarilla ei ole enää rakennushistoriallista tai kaupunkirakenteellista merkitystä.

Monella yrittäjällä ei ole varaa remonttiin

Vantaan suurimmista ostareista laadittiin myös kuntoarvio. Tarja Laineen mukaan osa ostareista on sellaisia, joissa ei ole juuri kunnostustöitä tehty. Varsinkin silloin, jos joka liiketilalla on eri omistaja ja vuokralainen, ostarit ovat saattaneet päästä huonoon kuntoon.

– On selvää, että jos tiloissa toimii vaikkapa kirpputori, ei yrityksellä ole mahdollisuutta lähteä remontoimaan tiloja. Vantaalla on myös ostareita, joiden kohentaminen on rakennusteknisesti hyvin haastavaa. Tällainen on esimerkiksi Simonkylän ostari.

Toinen suuri syy ostareiden huonoon kuntoon on rakentamisen tapa. Varsinkin 1970-luvulla rakennettiin paljon sillä ajatuksella, että rakennuksen käyttöikä on 40 vuotta, eikä sen tarvitse kauempaa kestääkään.

Ostareiden kohtalo ratkeaa kaavoituksessa

Hakunilan ostari on yksi niistä paikoista, joilla on paikallista merkitystä, mutta joiden merkitys osana kaupunkikuvaa on muuttunut. Kaavoituksessa on jo tehty suunnitelmia, jotka vaikuttavat Hakunilan ostariin: lähellä sijaitsevan linja-autovarikon paikalle on kaavoitettu asuin- ja liikerakentamista, paikkaa kauppakeskukselle ja kahdelle hypermarketille. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös linja-autovarikolle pitäisi löytää uusi paikka.

Monet äidit olivat kotona ja ajateltiin, että lähipalveluita pitää olla niin, että äiti voi käydä lastenvaunujen kanssa kaupassa.

Tarja Laine

Hakunilan, kuten muidenkin ostareiden, kohtalo ratkeaa lopulta kaavoituksessa, Tarja Laine arvioi. Samaan lopputulokseen tuli selvitykseen tutustunut kaupunkisuunnittelulautakunta: selvitys on tausta-aineistoa, mutta ratkaisut tehdään kaavoituksessa.

Tarja Laineen mukaan mikään ei kuitenkaan hänen mukaansa etene ilman perusteellisia neuvotteluita ja eri osapuolten ja näkökulmien kuulemista.

– Turhaan ei pureta mitään, sillä vaatimattomillakin rakennuksilla voi olla arvoa.

Mutta kuinka todennäköistä on, että hieman rähjääntyneitä ostareita alettaisiin todella kunnostaa ja palauttaa uuteen loistoonsa?

– Tuntuuhan se aika epärealistiselta. Louhelan ostari on jo purettu ja Kaivokselassa on erilaisia kehittämis- ja asuntorakentamishankkeita vireillä, Tarja Laine sanoo.

Siitä hän on kuitenkin vakuuttunut, että ostareiden tarjoamille palveluille on yhä kysyntää.

– Jo ihan ihmisten ajankäytön vuoksi uskon, että ostareilla ja sillä, että palvelut ovat lähellä, on merkitystä. Myös monet yrittäjät, kuten kirpputorien pitäjät ja kampaajat, kaipaavat edullista liiketilaa, Laine toteaa.

Jaa tämä artikkeli: