Laimeasti uskovat suomalaiset
Tuore tutkimus kertoo suomalaisten olevan uskonnollisesti maltillisia ja vieroksuvan voimakasta uskonnollisuutta.
Tervetuloa Suomeen! Täällä neljä viidesosaa kansasta kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, hieman harvempi suhtautuu kristittyihin myönteisesti ja vain kaksi viidesosaa pitää itseään jollakin tavoin uskonnollisena.
Muidenkaan uskonnollisuutta ei katsota oikein hyvällä, sillä voimakas uskonnollisuus yhdistetään suvaitsemattomuuteen ja uskontoja pidetään konfliktien lähteinä. Ja vieraiden uskontojen edustajia ei ainakaan katsota hyvällä, eikä täällä kauheasti pidetä ateisteistakaan.
— Suomessa on poikkeuksellisen vähän erittäin uskonnollisia, mutta myös täysin ei-uskonnollisia ihmisiä. Myös uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen on Suomessa laimeaa. Toisaalta myös niitä, jotka eivät koskaan osallistu, on vähän. Tarkasteleepa asiaa mistä näkökulmasta tahansa, suomalaisten usko on maltillista, sanoo tutkija Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Niemelä on yhdessä Kimmo Ketolan, Harri Palmun ja Hanna Salomäen kanssa tehnyt Uskonto suomalaisten elämässä -raportin, joka pohjautuu vuonna 2008 kerättyyn kansainvälisen ISSP-kyselytutkimuksen aineistoon. Kysely tehtiin 34 maassa.
Kerran vuodessa kirkkoon
Vaikka selvä enemmistö suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, Suomi näyttää tutkimuksen perusteella olevan yksi Euroopan vähiten uskonnollisista maista, varsinkin jos uskonnollisuutta mitataan osallistumisaktiivisuudella. Vain seitsemän prosenttia suomalaisista osallistuu uskonnollisiin tilaisuuksiin vähintään kerran kuukaudessa. Kolmasosa käy kerran tai kaksi vuodessa, kymmenesosa ei koskaan.
40 prosenttia suomalaisista kuitenkin kertoo rukoilevansa vähintään kerran kuukaudessa ja suunnilleen yhtä moni pitää itseään jollakin lailla uskonnollisena. 20 prosenttia uskoo Jumalaan ilman epäilyksiä ja 25 prosenttia epäilyksistään huolimatta. 11 prosenttia ei usko Jumalaan. Kuolemanjälkeiseen elämään uskoo jollakin tavalla 42 prosenttia suomalaisista.
Vanhemmat suvaitsemattomampia
Suomalaisia voi tutkimuksen perusteella pitää myös uskontokriittisinä. Vaikka kristinuskoon suhtaudutaan myönteisesti, neljä viidestä pitää voimakkaita uskonnollisia käsityksiä omaavia ihmisiä suvaitsemattomina ja kolme viidestä ajattelee uskontojen aiheuttavan enemmän konflikteja kuin rauhaa.
Muihin uskontoihin Suomessa suhtaudutaan kielteisemmin kuin kansainvälisesti keskimäärin. Suhtautumisessa muslimeihin suomalaiset olivat kaikkein kriittisimpiä koko aineistossa: 52 prosentilla on muslimeista kielteinen mielikuva. Myös ateisteihin suhtaudutaan poikkeuksellisen kielteisesti: 21 prosentilla on heistä negatiivinen mielikuva.
Tutkija Kimmo Ketola kertoo, että suomalaisten asenteet eri uskontoja kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi. Poikkeus on islam, johon on alettu suhtautua selvästi aiempaa kielteisemmin viimeisten kymmenen vuoden aikana, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.
— Muissa tutkimuksissa on havaittu, että myös Jehovan todistajiin ja mormoneihin suhtaudutaan kielteisesti. Ihmiset siis vieroksuvat uskontoja, jotka koetaan tungetteleviksi tai jotka erottuvat katukuvassa, Ketola lisää.
Toisaalta enemmistö suomalaisista, 69 prosenttia, on sitä mieltä, että kaikkia uskontoja tulee kunnioittaa ja vain 11 prosenttia ei hyväksyisi sukulaisensa avioitumista toista uskontokuntaa edustavan kanssa.
Ketolan mukaan uskonnollista suvaitsemattomuutta selittää parhaiten vastaajan ikä, ei esimerkiksi hänen uskonnollisuutensa: vanhemmat ovat suvaitsemattomampia vieraita uskontoja kohtaan kuin nuoret. Lisäksi ne, joiden mielestä totuus löytyy vain yhdestä uskonnosta, ja ne, joiden mielestä mistään uskonnosta ei löydy totuutta, olivat suvaitsemattomampia kuin ne, jotka ajattelivat perustotuuksia löytyvän monista uskonnoista.
Uskonnollinen kasvatus vähentynyt
Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa nuoret olivat vähemmän uskonnollisia kuin vanhemmat ikäluokat. Mitä vähemmän uskonnollisesta maasta on kyse, sitä suurempia ovat ikäryhmien väliset erot.
— Maissa, joissa uskonnolla on vahva asema, myös nuorten uskonnollisuus on säilynyt vahvana, Kati Niemelä sanoo.
Suomi kuului tutkimuksen maista uskonnollisesti heikoimpiin. Niemelän mukaan suomalaisnuorten Jumala-usko ja uskonnollinen osallistuminen ovat vähentyneet, ja kehitys näyttäisi jatkuvan samansuuntaisena. Se ei kuitenkaan vielä tee nuorista kokonaan uskonnottomia, sillä erilaiset vaihtoehtoiset uskomukset ovat 15–24-vuotiailla vahvempia kuin muilla ikäryhmillä. Nuoret uskovat jälleensyntymiseen, nirvanaan, onnenamuletteihin, ennustajiin ja horoskooppeihin.
Uskonnottoman kasvatuksen saaneiden osuus Suomessa on kansainvälisesti hyvin alhainen, mutta se on kasvussa. Myös perheiden ja lasten kirkossakäynti on selvästi vähentynyt. Niemelä huomauttaa, että useissa tutkimuksissa on havaittu kotona saadun uskonnollisen kasvatuksen selittävän vahvimmin aikuisiän uskonnollisuutta.
Tämän tutkimuksen mukaan useimmat uskonnottoman kasvatuksen saaneista ovat aikuisina ei-uskonnollisia. Monet heistä eivät kuitenkaan suhtaudu uskontoihin kielteisesti, vaan ajattelevat uskonnolla olevan ihmisille jotakin annettavaa.
Kuilu kansankirkossa
Suomalaisten moraalikäsitykset ovat kansainvälisesti keskimääräistä sallivampia. Uskonnollisuudella on niihin selvä yhteys. Uskonnollisesti aktiivisimmat suhtautuvat tiukemmin esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja aborttiin. Sallivimpia ovat ne, jotka eivät osallistu uskonnolliseen toimintaan, eivät usko Raamatulla olevan jumalallista alkuperää eivätkä katso minkään uskonnon edustavan ainoaa totuutta.
— Suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen erot suomalaisten välillä ovat hyvin suuria. Joka neljäs suomalainen pitää homosuhteita aina vääränä. Aktiivisista kirkossakävijöistä näin ajatteli kolme neljästä, sanoo tutkija Hanna Salomäki.
Hänen mukaansa tutkimustulokset osoittavat, että kansankirkossa on iso kuilu passiivisen, sallivan enemmistön ja aktiivisen vähemmistön välillä.
— Yhteiskunnassa arvomaailma on muuttunut yhä vapaamielisemmäksi ja se aiheuttaa muutospaineita myös kirkossa. Yhä harvempiin suomalaisiin puree se, että esimerkiksi seksuaalieettisiä kantoja perustellaan Raamatun avulla, Salomäki arvioi.
Paitsi moraalikäsityksiin, uskonnollisella aktiivisuudella on selvä yhteys myös hyväntekeväisyyteen. Kun suomalaiset lahjoittavat keskimäärin 91 euroa vuodessa hyväntekeväisyyteen, uskonnollisiin tilaisuuksiin vähintään viikoittain osallistuvat lahjoittavat 714 euroa.
Kimmo Ketola, Kati Niemelä, Harri Palmu ja Hanna Salomäki: Uskonto suomalaisten elämässä. Uskonnollinen kasvatus, moraali, onnellisuus ja suvaitsevaisuus kansainvälisessä vertailussa. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, Tampereen yliopisto 2011.
Jaa tämä artikkeli: