Lama tuntuu työpaikkapapin työssä
Vantaan seurakuntien työpaikkapappi Jari Saarinen kohtaa työssään taantuman seuraukset. Entistä useammin hänelle halutaan purkaa huolta siitä, säilyykö oma työpaikka. Akuutein tilanne Vantaalla on nyt Tikkurilan maalitehtaalla, jossa on meneillään yhteistoimintaneuvottelut.
Kemiran maaliliiketoiminnasta vastaavan Tikkurilan toimipisteissä Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä ja Baltian maissa tavoitellaan 25 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä. Jos niitä ei löydetä muilla keinoilla tarpeeksi, irtisanominen uhkaa pahimmillaan 200 Tikkurilan 900 työntekijästä.
— Neuvottelut jatkuvat maaliskuun loppupuolelle ja kaikki muutkin vaihtoehdot käydään niissä läpi, muistuttaa tehtaan henkilöstöpäällikkö Anna Näri.
Näri ja työsuojelupäällikkö Harri Tarvainen pitävät tärkeänä sitä, että tehtaalla on puolueeton osapuoli eli työpaikkapappi. Hänelle Näri soitti heti, kun sai kuulla tilanteesta.
— Kerroin, missä mennään. Jari Saarinen on kiertänyt tehtaalla ja järjestänyt kaksi isoa tilaisuutta, joissa on puhuttu muutoksen kohtaamisesta. Tällä viikolla on vielä kolmas, kertoo Näri.
— Nyt on erityisen hyvä, että tällainen purkautumisväylä on olemassa. Huomaan sen työsuojelupäällikkönä. Ei tarvitse kuin mennä käymään missä tahansa tehdasalueella, niin keskustelua kyllä syntyy, selvittää Tarvainen.
Saarinen on Tikkurilan tehtaalla normaalisti päivän viikossa, mutta nyt hän on lisännyt käyntejään.
— Tikkurilassa ei ole aiemmin ollut tällaista tilannetta, eivätkä ihmiset oikein tiedä, kuinka suhtautua. Osa on lamaantunut, osa ylikierroksilla. Pahinta on päätösten odottaminen, Saarinen kertoo.
Ihmissuhdeongelmia puretaan papille
Saarinen toimii Tikkurilan lisäksi työpaikkapappina Fazerilla, HK Ruokatalossa, poliisilaitoksella, hätäkeskuksessa, Tamrolla ja OneMedillä. Lisäksi hän käy pyydettäessä muillakin työpaikoilla.
— Näissä yrityksissä on yli 3000 työntekijää. Se on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Enempää ei voi ottaa, koska silloin ei pysty lunastamaan lupauksia, olemaan todella läsnä, miettii Saarinen.
Huoli työpaikoista on yhteinen kaikilla työpaikoilla, mutta muitakin aiheita riittää. Kun pappiin on opittu luottamaan, hänen kanssaan uskalletaan puhua niin työpaikan kuin oman elämän ongelmista.
— Minä en saarnaa, vaan keskustelen ihmisten ehdoilla niistä asioista, joista he haluavat puhua. Useimmiten se on joku asia yksityiselämästä, esimerkiksi parisuhde, oma tai läheisen sairaus tai olemisen kriisi: tätäkö tämä elämä on, tässäkö on kaikki. Keskustelut ovat luottamuksellisia, korostaa Saarinen.
Näri ja Tarvainen toteavat, että yksityiselämän kriisit usein tulevat mukaan työpaikalle. Kun esimerkiksi alkoholinkäyttöön joudutaan puuttumaan, taustalta voi löytyä erotilanne tai yksinäisyys. Moni puhuu asioistaan helpommin tutun työpaikkapapin kuin psykologin kanssa, vaikka sellainenkin tarvittaessa löytyy.
— Saan työpaikkapapin työstä palautetta, yleensä positiivista. Toisaalta on myös niitä, joille pappi on sama, kuin jos poliisi tulisi työpaikalle keskustelemaan. Mutta he ovat vähemmistössä, sanoo Tarvainen.
Saarisen mukaan myös ennakkoasenteet ja kyynisyyskin pitää hyväksyä ja ottaa osana työtä.
— Olen niiden käytössä, jotka haluavat. En tyrkytä itseäni.
Jaa tämä artikkeli: