Lapsen kaltaisuus on hupsuttelua, Eero Ojanen!
Filosofi Eero Ojasen mielestä jokainen ihminen on ikuinen lapsi.
1–12-vuotias on lapsi. Sen jälkeen hänestä tulee varhaisnuori ja nuori.
– Tuo on kovin kapea ja tekninen näkökulma lapseen. Toki ihmisen elämänkaarta on tarpeen jakaa vaiheisiin ja hyvä niille on nimiäkin antaa, mutta eihän lapsi ole ensisijassa jokin ikä vaan lapsena olo on tilanne ja suhde johonkin.
– Jokainen ihminen on aina jossain mielessä lapsi, vaikka hän on myös paljon muuta. Minulle lapsi ei ole ensisijaisesti jonkin ikäinen tai jonkin kokoinen ihminen.
Filosofointi on tarkoitettu vain aikuisille. Sitä ei voi edes opettaa lapsille.
– Jokainen ihminen on filosofi, sillä jokainen ihminen kykenee pohtimaan suuria kysymyksiä ja varmaan useimmat ihmiset ainakin jossain elämänsä tilanteessa pohtivatkin suuria kysymyksiä.
– Filosofia korostaa kyselemistä ja ihmettelyä. Siinä mielessä juuri lapset ovat luonnostaan filosofeja. Heillä kysyttävää riittää. Se ominaisuus on lapsessa luonnostaan, ei sitä tarvitse edes opettaa.
Lapsen kaltaiseksi tulo tarkoittaa lähinnä sitä, että joskus voi vähän hupsutella – kunhan ei innostu liikaa.
– Luulen pikemmin päinvastoin, että lapsen kaltaiseksi tuleminen on aika vakavaa. Se on aitoutta, vakavuutta ja vilpittömyyttä. Aivan olennaista lapsen kaltaisuudessa on luottamus.
On hauska sattuma, että aikuista voidaan luonnehtia vaikka luonnonlapseksi ja ihmislapseksi, vaikka kyse ei olekaan lapsesta.
– Tai sitten asia on niin päin, että juuri nuo ilmaukset luonnonlapsi ja ihmislapsi menevät asian ytimeen ja osoittavat, että me kaikki olemme jatkuvasti myös lapsia – monessakin mielessä. Ihminen ei ole mikään maailman hallitsija. Ihminen on oikeastaan aika pieni tekijä tässä maailmassa, siis lapsen kaltainen.
Sisäinen lapsi meissä kutsuu asennoitumaan ihmisiin ja asioihin aidosti myös aikuisena.
– Aitous on tosiaankin asia, joka on helppo liittää lapseen. Aitouteen liittyy vakavuus ja vilpittömyys.
Lapsenusko, jos mikä, on naiivia.
– Lapsenuskon vähättely ja pilkkaaminen, jos mikä, on paitsi naiivia myös lyhytnäköistä. Lapsenusko on yksi ihmisen arvokkaimpia ja kantavimpia asenteita. Sen kautta ihminen kiinnittyy osaksi maailmaa, suurempaa kokonaisuutta. Olennaista lapsenuskossa on luottamus. Ilman sitä maailma olisi hukassa.
Eero Ojanen: Lapsen filosofia. Kirjapaja 2014.
Jaa tämä artikkeli: