Hae apua. Marjut Mastosalo rohkaisee kaikkia lapsettomuuden surusta kärsiviä hakeutumaan samasta menetyksestä kärsivien vertaistukiryhmiin.
Lapsettomuuden suru
Meilahden kirkossa surraan tyhjää syliä.
Teksti Salla Korpela
Kuva Jani Laukkanen
Ensi lauantaina Meilahden kirkossa järjestetään tyhjän sylin messu niille, jotka ovat kohdanneet lapsettomuuden tai lapsen menettämisen surun. Messun toteutuksessa ovat mukana Lapsettomien yhdistys Simpukka ry, Lapsikuolemaperheiden yhdistys Käpy ry sekä abortin kokeneita tukeva Ituprojekti.
Lapsettomuuden tai lapsen menettämisen suru koskettaa monia. Jotkut eivät koskaan löydä sopivaa kumppania lapsen vanhemmaksi, tai heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa mutkistaa lapsen saamista. Toiset taas eivät biologisista syistä tule raskaaksi. Hedelmöityshoidoilla voidaan auttaa osaa, mutta ei kaikkia. Kolmansien kohtalona on kokea keskenmeno toisensa jälkeen. Jotkut sairastavat sellaista sairautta, joka estää sekä lapsen saamisen että adoption.
Lääketieteen kehityksestä huolimatta lapsia yhä kuolee kohtuun tai heti syntymänsä jälkeen. Viime vuosina on ymmärretty, että nekin, jotka syystä tai toisesta ovat itse päättäneet keskeyttää raskauden, kokevat menetyksen.
Olipa syy ja tapahtumien kulku mikä tahansa, tyhjä syli on syvä, elämän perustuksia ravisteleva suru, useimmiten vaiettu ja hiljaa yksin kannettu.
Messussa Marjut Mastosalo Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:stä kertoo oman tarinansa. Hän on lapseton, koska ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Parisuhteita on ollut, mutta miehet eivät ole halunneet lasta. Lapsettomuuden suru iski häneen viitisen vuotta sitten oman äidin kuoleman jälkeen.
– Tajusin, että elän vain hetken aikaa, eikä minusta jää tähän maailmaan sen jälkeen mitään. Olen kuullut äidin ystäviltä, että minulla on äidin silmät ja ääni. Itkettää ajatella, että minun piirteitäni ei ole kenelläkään.
Mastosalo meni Simpukka ry:n vertaistukiryhmään ja löysi sieltä apua ja läheisiä ystäviä. Tämä oli tärkeää, sillä lapsettomuus särki silloisen parisuhteen ja katkoi muitakin ihmissuhteita. Pitkäaikainen ystävyys neljän lapsen äidin kanssa kariutui, kun ystävä arvosteli Mastosalon lapsettomuutta ja jakeli pyytämättä neuvoja terveellisestä ruokavaliosta ja muusta, mikä korjaisi tilanteen.
Surua on syventänyt sekin, että vaikka ystäväpiirissä on syntynyt lapsia, kukaan ei ole huomannut pyytää Marjut Mastosaloa lapsensa kummiksi.
– Nykyään kuulee tarinoita siitä, kuinka vanhemmat ovat pettyneet lastensa kummien passiivisuuteen. Minä olisin antanut aikaani ja ollut läsnä.
Simpukka-yhdistyksellä on Helsingissä vertaistukiryhmiä erilaisissa lapsettomuuden tilanteissa eläville: lapsettomuushoidoissa käyville, kohdun puutteesta kärsiville, kaksin elämään päätyneille sekä ”lapsellisille lapsettomille”, siis niille, jotka ovat saaneet tai saamassa lapsen tavalla tai toisella, mutta joita lapsettomuus koskettaa siitä huolimatta.
Oman kriisinsä jälkeen Marjut Mastosalo on käynyt vertaistukiohjaajakoulutuksen ja vetänyt erilaisia ryhmiä.
– Vertaistukiryhmässä itketään tosi paljon. Monen kokemus on, että lapsettomuudesta kärsivän tilannetta ei helposti ymmärretä esimerkiksi naisvaltaisilla työpaikoilla. Lapseton saa osakseen asiatonta huomauttelua, Marjut Mastosalo kertoo.
Hän varoittaa hakemasta tukea netin keskustelupalstoilta.
– Siellä voi kirjoittaa nimettömästi mitä tahansa. Valitettavan usein vilpittömässä hengessä aloitettuihin keskusteluihin liittyy sellaisia, jotka haluavat vain haastaa riitaa ja pahoittaa muiden mielen.
Marjut Mastosalon kohdalla pahin lapsettomuuden kriisi on jo ohi.
– En ole katkeroitunut, vaan olen kanavoinut voimavarani kaikenlaiseen hyvään ja mukavaan, kuten harrastuksiin, yhdistystoimintaan ja politiikkaan. Tärkeä ilonaiheeni on Jakomäen kirkon kuoro, jossa harjoittelemme jo joululauluja.
Huumoriakin tilanteesta on alkanut löytyä.
– Ystäväni viisivuotias tytär tokaisi minulle kerran: ”Älä ikinä hanki lapsia, ettei sinusta tule samanlainen kärttyisä vanha nainen kuin äidistä”. Ei kai minusta sitten sellaista tule!
Tyhjän sylin messu Meilahden kirkossa, Pihlajatie 16, lauantaina 9.11.13. klo 16. Kirkkokahvit ja mahdollisuus yksityisiin keskusteluihin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Adoptioäiti ja tutkija Riitta Högbacka selvitti, miksi jotkut joutuvat luopumaan lapsestaan
Hyvä elämäKansainvälisen adoption taustalla on globaali eriarvoisuus. Riitta Högbacka kuunteli äitien tarinoita Etelä-Afrikassa.