Anita Ahtiainen on huomannut, että lihavat ihmiset saattavat ottaa uusissa tilanteissa puheeksi oman lihavuutensa, ettei tule loukatuksi. - Lyö ensin itseään lujempaa kuin kukaan muu pystyisi, että pääsee varmasti rauhaan ennen kuin joku kalauttaa.
Läskisirkuksen perustaja: Ihmisestä ei näy ulospäin, onko hän läski
Anita Ahtiainen toivoo, etteivät vanhemmat pelottelisi lapsiaan lihavuudella. Älä laihduta -päivänä Ahtiainen kysyy, kannattaako elämä tuhlata ulkonäköasioiden miettimiseen?
https://www.youtube.com/watch?v=5qgyrqj0ugk
Läskisirkuksen perustaja, kouluttaja, päätoimittaja ja pappi Anita Ahtiainen veti nelivuotiaana vatsaa sisään, ettei hän näyttäisi lihavalta valokuvassa.
- Olin jostain kumman syystä saanut käsityksen, että olen lihava, vaikka kuvien perusteella olen aivan tavallinen ja normaali, Anita Ahtiainen sanoo.
| Kuva: Anita Ahtiaisen kotialbumista. |
Ahtiaisen lapsuudessa 60-luvulla ihmiset olivat ulkonäkökeskeisiä. Ahtiainen oli jo pikkulapsena imuroinut lähipiiristään ajatuksen, ettei saa olla lihava.
Ahtiainen jätti koululaisena aterioita väliin ja saattoi paastota viikkokausia. Hänellä oli 60-kiloisena pitkälti yli satakiloisen kehonkuva.
- Ihmisestä ei näy ulospäin, onko hän läski, Ahtiainen toteaa.
Koko elämä on ollut yhtä laihduttamista. Nyt viisikymppisenä Ahtiainen kysyy, että tällaisten asioiden kelaamiseenko kannattaa käyttää elämä?
- Minä en saa itseäni piiloon. Minä olen minä. Siinä ei ole mitään mukisemista.
Ahtiainen päätti lopettaa häpeämisen ja totesi, ettei hän voi elää ”sitten kun” -elämää. On aika pitää hauskaa. Ahtiainen kokosi huhtikuussa Maunulan kirkkoon läskisirkuksen, johon osallistui ennätysmäärä ulkonäkösodan haavoittamia ihmisiä. Ryhmä täyttyi hetkessä.
Läskisirkuksen tarkoituksena oli tehdä yhdessä asioita, joita ei muualla kehtaa tehdä. Tuoda iloa, itseluottamusta ja hyvää oloa. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät katso arvostelevasti.
Sirkus Magentan Antti Leinosen ohjauksessa harjoiteltiin jonglöörausta ja akrobatiaa. Ryhmäläiset toivovat ryhmälle jatkoa. Ahtiainen kaavailee kesäkuulle vatsatanssiryhmää. Hakusessa on suojaisa ranta tai uima-allas, jonka ääressä voisi tanssia.
Ahtiaisella on ollut onni, ettei häntä ole painon takia nöyryytetty. Läheiset eivät ole siitä koskaan muistuttaneet. Muut kylläkin saattavat tulla ilmoittamaan, jos on sattunut laihtumaan.
- Se on käänteinen huomio siitä, että olet hyvä vasta sitten, kun olet laiha. Siksi monet lihavat kärsivät siitä.
Anita Ahtiainen työskentelee Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa. Lasten aidosti ällistyneet ja vilpittömästi hämmentyneet ”kato, että olet noin iso” -reaktiot eivät Anitaa häiritse. Hän ymmärtää hyvin lasten maailmaa.
Välillä Ahtiainen kuitenkin kohtaa lapsia, joille on jo pitkään toitotettu, että älä syö liikaa, ettet liho -mantraa. Nämä lapset tirskuvat, ihmettelevät, mulkoilevat ja kauhistelevat.
- He ovat seuraavia, jotka kantavat häpeää. Ihmiset siirtävät ulkonäköpaineet lapsilleen.
Monet vanhemmat tekevät viisaasti, kun eivät puhu omasta ulkonäöstään lasten kuullen. Mutta miten siellä ruokapöydässä pitäisi sitten toimia?
- Tämä on hyvä määrä ruokaa. Tämä riittää, Anita Ahtiainen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Pelipöytäpuhetta-podcast: Miten selviytyä ulkonäkökeskeisessä maailmassa?
Hyvä elämäKirkko ja kaupungin podcast-sarjan ensimmäisessä osassa vieraina ovat pappi ja toimittaja Hanna Paavilainen sekä radiojuontaja, entinen Hunks-tanssija Esko Eerikäinen.