null Laulun saattelemana höyhensaarille

Laulun saattelemana höyhensaarille

Unilauluna ovat toimineet niin kantri kuin Jaakko Teppokin.

”Äiti lauloi kansanlauluja ja lastenlauluja nukuttaessaan ja pitäessään sylissä minua. Hänen suosikkejaan olivat Istu poika polvelleni, Laulu oravasta ja Tuonne taakse metsämaan. Omille lapsilleni olen laulanut sekä perinteisiä, vanhempia että uudempia, nykyajan lastenlaulukirjoista löytyviä lauluja.

Laulaminen auttaa aina. Se keventää omaa taakkaa ja helpottaa lapsen oloa eri tilanteissa. Lisäksi olen soittanut lapsille kitaraa. Lapset pitävät rytmikkäistä jutuista ja olen kitaralla ja erilaisilla kalistimilla tuottanut niitäkin.”

Ikämies, 60

”Äiti lauloi minulle Ihahaa-laulua, ihan muuten vaan, mutta paljon myös iltaisin. Laulun nimihenkilön Siljan paikalla oli yleensä Saara. Eräs nainen lauloi hiljattain junassa lapselleen tuota samaa laulua ja minulle tuli heti kamala ikävä meidän äitiä: ’Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa, ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa. Juokse hepo hiljaa, kanna pikku Siljaa, kanna kotiin saakka, kevyt, kallis taakka.’”

Saara, 24

”Omalleni laulan lauluja Pieni Tytöntylleröinen, Pikku, pikku Lauri ja Peikkoäidin kehtolaulu, joka on paras! Samoja lauluja laulettiin minullekin, äiti lauloi aina ja kaikkialla. Teininä aloin hokea, että älä äiti laula ja äiti lopetti. Nyt kaduttaa. Vaikka taisi siihen laulun loppumiseen olla muutakin syytä. Toisaalta hän saa nyt taas laulaa tyttärentyttärelleen.”

Henna, 35

”’Ai ko minnuu äkköittää, ko ei tää nunna nuku’, lauloi setäni Veikko vallan lempeällä ja hellämielisellä äänellä pienelle tyttövauvelille, joka nukahti ihan helposti Veikon tuutulauluun. Sitä ennen oli hänen vaimonsa Senja tuskastunut, kun ei saanut hoitolasta nukkumaan.”

Ullis, 49

”2-vuotiaalle pojallemme lauletaan paljon, ja erityisesti isän laulutaidot ovatkin kehittyneet. Eniten on laulettu erilaisia lastenlauluja ja kansanlauluja. Itse olen laulanut myös virsiä ja muita uskonnollisia lauluja. Etenkin pitkät laulut ovat olleet hyviä. Esimerkiksi kansanballadit, joiden lopussa kuolee aina ainakin yksi henkilö, ovat olleet suosittuja. Mies on laulanut myös työväenlauluja. Usein on tuntunut siltä, että laulu rauhoittaa pojan kaikkein parhaiten.

Nyt poika ymmärtää laulujen sanat, joten täytyy miettiä, mitä laulaa. Hän myös usein toivoo itse tiettyä laulua. Kun lapsi on oppinut puhumaan, on ollut hauska huomata, miten lauluista tutut sanat tulevat pian käyttöön. Nykyisin isä nukuttaa pojan melkein joka ilta, joten minä laulan pojan kanssa enimmäkseen leikin yhteydessä.”

Jenni, 27

”Itselleni lauletuista kehtolauluista ei ole mitään muistikuvia, mutta saattoi niitä joitakin olla. Omille lapsilleni olen laulanut paljonkin silloin, kun he olivat pieniä ja nukutin heitä. Kehitin tuttuihin melodioihin omia ihan hulluja sanoja, lähinnä väännöksiä lasten nimistä. Kiusaan heitä välillä vieläkin noilla jutuilla.

Kaksi biisiä oli ylitse muiden: John Denverin Thank God I´m a Country Boy ja Otis Reddingin soul-klassikko Fa, Fa, Fa, jota nimenomaan käytin nukuttamisessa. Country Boyta hoilailin muuten vaan lasten kyllästymiseen asti.”

Kantrimies, 51

”Lapsuudesta ovat jääneet mieleen Kukon ja kanan saunamatka ja Pien lapsonen mun. Minulle lauloivat äiti, isä, mummo ja isosisko. Itse tykkäsin jännittävistä lauluista, joihin isä keksi uusia sanoja ja joissa tarina muuttui.

Parhaiten uni tuli silloin, kun lauloimme isän kanssa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton järjestömarsseja tai kirkkokuorolauluja. Tärkeintä oli päästä isän kainaloon. Silloin ei haitannut vaikka marssilauluja laulettiinkin. Makasimme rinnatusten sängyssä, minä isän kainalossa, ja siitä minut sitten nostettiin omaan sänkyyn.”

Elisa, 55

”Nuku nuku nurmilintu on se laulu, jota minulle on laulettu ja jota minä lauloin pojalleni. Pojallani ei ole lapsia, joten ketju on nyt katkennut. Siskoni tosin laulaa samaa laulua lapsenlapsilleen.”

Kikka, 59

”Minua keinuteltiin pienenä laatikossa polvien päällä ja isi lauloi Jaakko Teppoa. Omalle lapselleni olen laulanut niin perinteisiä kuin uudempiakin lauluja. Sininen uni, Pieni tytön tylleröinen ja Kun on oikein pieni ovat olleet suosikkeja, ja edelleen niitä lauletaan nelivuotiaalle, jos uni ei meinaa tulla.”

Sira, 27


Hyräilykin sopii iltahetkiin

Muusikko Sari Kaasinen on tutustunut kehtolauluihin pienestä pitäen: ensin kuuntelijana, sitten laulajana ja tutkijana. Hän on myös tehnyt kirjan Nuku, nuku lapseni kehtolauluja ja hyräilyhetkiä (Kirjapaja 2008), johon liittyy levy. Kaasisen näkökulmasta kehtolauluperinne voi Suomessa hyvin.

— Äidit laulavat lapsilleen edelleen, vain laulutapa on muuttunut. Enää ei juurikaan lauleta kalevalamittaista laulua, vaan jotakin muuta. Kehtolaulu on oikeastaan tässä yhteydessä turhan hieno ja kangistava sana, sillä lasta ei enää välttämättä nukuteta kehdossa. Nukutuslaulu on kuvaavampi.

Kaasisen mielestä lapselle laulaminen kannattaa, sillä se on hyväksi lapsen kehitykselle. Nukutuslaulut ovat myös hetkiä, jolloin lapsi saa vanhemman ajan ja huomion. Kaasisen mielestä ei ole väliä, mitä laulaa, kunhan se on monotonisen rauhoittavaa. Hyräilykin riittää.

— Äidin ääni on lapselle se kaikista rakkain. Sitä hän on kuullut jo äidin vatsassa ollessaan. Toisaalta äidin ääni myös paljastaa kaiken, siinä kuuluu esimerkiksi väsymys.

Kaasinen kuvailee lapselle laulamista äitien primitiivireaktioksi. Kun saa lapsen syliinsä, tulee tarve laulaa ja tulla osaksi sukupolvien ketjua. Malli tulee omista muistosta: siksi unilaulut ovat usein samoja, mitä itselle on laulettu.

Vaikka se ei luontevalta tuntuisikaan, myös miesten kannattaisi laulaa.

— Usein isät laulavat nukutuslaulujen sijaan lauluja, jotka ovat viihdytyslauluja ja naurattavat lasta. Toivoisin, että isät laulaisivat lapsilleen paljon enemmän.

Nuku, nuku -kehtolaulukonsertti
kaikenikäisille su 6.2. klo 17 Pyhän Annan lastenkirkossa. Vapaa pääsy.

Jaa tämä artikkeli: