Leevi Haapala tuo Kiasmaan nettisukupolven taidetta
Nykytaiteen museo Kiasman uusi johtaja Leevi Haapala ottaa tehtävänsä vastaan mahtavana haasteena.
– On tärkeää pitää kävijätavoite ja talous balanssissa, että voimme tehdä Kiasmassa kiinnostavia näyttelyitä. Toisena tekijänä on kansainvälisen näkyvyyden lisääminen. Kiasma tunnetaan jo nyt brändinä, mutta taidemuseon kansainvälistä asemaa pitäisi pystyä vielä vahvistamaan.
Kesäkuun alussa työnsä aloittavalla Haapalalla on jo näkemys siitä, miten tavoitteisiin päästään. Hän pyrkii keskittymään tulevien sukupolvien taiteeseen.
– Haluan tuoda esiin post-internet-sukupolven taiteilijoita. Netin keksimisen jälkeen syntyneelle sukupolvelle on itsestään selvää käyttää myös taiteen tekemisessä erilaisia sosiaalisen median välineitä.
– Pohdittavana on, miten digitaalinen murros muuttaa taiteen roolia, esittämistä, jakamista ja suhdetta yleisöön, Haapala sanoo.
Tulevaa johtajaa kiehtoo myös nykytaiteen ja esitystaiteen, kuten Kiasma-teatterin, suhde. Hän haluaa tehdä yhteistyöstä kiinteämpää.
Kiasmassa on Leevi Haapalan mielestä tärkeää esitellä nykytaiteen klassikoita, jotka liittyvät paikallisiin ja globaaleihin teemoihin ja taiteen muuttuvaan kieleen.
– Kerran vuodessa on hyvä olla jokin nykytaiteen retrospektiivinäyttely. Se luo historiallista perspektiiviä siihen, mitä taiteessa tällä hetkellä tapahtuu.
Haapala aikoo etsiä ohjelmiston rakentamiseen myös kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, joilla on samantyyppinen profiili ja kiinnostus nykytaiteen esittämiseen kuin Kiasmalla. Hän arvelee tuotannollisen yhteistyön tuovan paitsi säästöjä myös uutta kokemusta henkilökunnalle. Tulevalla johtajalla on jo valmiina hyvät suhdeverkostot: hän tuntee taiteilijoita ja kuraattoreita eri puolilta maailmaa.
– Kiasman vahvuutena ovat osaava henkilökunta, upea taidekokoelma ja uudistunut museorakennus. Museo tarjoaa myös monipuolista yleisötyötä eri kohderyhmille. Suuri osa siitä on suunnattu nuorille kävijöille.
Haapalan mukaan Kiasmassa on helppo aloittaa työt, koska hän on työskennellyt talossa eri tehtävissä vuodesta 1997 lähtien. Välillä hän kuitenkin oli neljä vuotta tekemässä Helsingin yliopistossa tohtorinväitöskirjaa nykytaiteesta. Viime syksystä lähtien hän puolestaan on toiminut Taideyliopiston taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professorin tehtävässä.
Taiteen pariin Leevi Haapala löysi tiensä jo lukioikäisenä. Nuoren taiteenharrastajan oli siten luontevaa lähteä opiskelemaan Turun yliopistoon taidehistoriaa.
Taideyliopistossa Haapalasta on tuntunut antoisalta kuraattoriopiskelijoiden ohjaaminen näyttelyjen kokoamiseen.
– Monet kollegat Kuvataideakatemiassa ovat taiteilijataustaisia, osa uuden polven tekijöitä, joten olen saanut itse tätä kautta Kiasmaan ja nykytaiteeseen erilaista näkökulmaa.
Haapala toteaa kohteliaasti, että Helsingissä on paljon taidemuseoita, joissa on kiinnostavaa ohjelmaa. Erityisesti häntä kiinnostaa, millaisen kokonaisuuden Lasipalatsiin tuleva Amos Andersonin museo ja Tennispalatsiin laajennettuna avattava Helsingin taidemuseo muodostavat Kiasman kanssa.
Paljon puhuttuun Guggenheim-hankkeeseen hän suhtautuu rauhallisesti.
– Kyseessä on pitkä prosessi. Hankkeesta on ollut se hyöty, että se on aktivoinut nykytaiteen toimijat ja yleisön keskustelemaan.
Jaa tämä artikkeli: