Kerttu Felin sai lehmän hännän osumaan paikalleen.
Lehmät tulivat kirkkoon
Pyhän Annan lastenkirkossa tehtiin käpylehmiä, lypsettiin leikisti ja nostettiin maitomaljoja.
Aulan seinältä tuijottaa lehmä. Se pinkissä turkissa on vihreitä raitoja. Turpa on koristeltu sinisellä kimalteella. Lehmän kyljessä on kiiltäviä tähtitarroja ja hännän paikalla kaksi keltaista höyhentä.
Lehmän on taiteillut 6-vuotias Kerttu Felin. Hän istuu kirkon penkissä pieneksi vasikaksi pukeutuneena. Kerttu tietää mitä lehmä sanoo.
— Muu!
Hän tietää myös, miten lehmät kutsutaan lypsylle.
— Ptruii!
Hän on lisännyt lehmätietouttaan viime syksystä lähtien, jolloin hänen päivähoitoryhmänsä teki retken Sotungissa sijaitsevalle Härmälän tilalle.
— Siellä oli lehmiä. Ne tuntuivat pehmeiltä, kun niitä silitti, Kerttu kertoo.
Kukkasia ja karjakoita
Idea lehmäjuhlan järjestämisestä sai alkunsa, kun seurakunnan lastenohjaajana yli 20 vuotta työskennellyt Hannele Anttila suoritti Itä-Hakkilan ryhmäperhepäiväkodissa opiskeluunsa kuuluvaa näyttötutkintoa.
— Lapset olivat edellisenä päivänä vierailleet Härmälän tilalla, joten jatkoin aiheen käsittelyä päiväkodissa, Anttila kertoo.
Hän vei Kotikolon ryhmäperhepäiväkotiin lehmäaiheisen taidekirjan ja maitotölkkien lehmänkuvista askarrellun muistipelin. Lasten kanssa leikittiin lehmäaiheisia leikkejä ja laulettiin lehmälauluja. Pian jo suunniteltiinkin päivähoidon ja kirkon yhteistä lehmäjuhlaa.
Kerttu Felin on syksystä lähtien käynyt päiväkodin kanssa kerran kuukaudessa Pyhän Annan lastenkirkossa järjestetyissä kirkkovarteissa. Lehmäjuhlaan on tullut päiväkotilaisten lisäksi kirkkovarteista tuttuja lapsia, vekkulikerholaisia ja perhekerhon kävijöitä. Moni on ottanut juhlaan mukaan äidin tai isän lisäksi isovanhemmat.
Kertulla on mukanaan pikkuvasikoiksi, kukkasiksi ja auringoksi pukeutuneita kavereita sekä karjakon asuun pukeutuneita ohjaajia. Kertun mummu ei ole mukana, mutta Kerttu on käynyt mummun kanssa Haltialan kotieläintilalla.
— Sielläkin oli lehmiä.
Lehmästä saadaan jätskiä
Yhteisen juhlahetken lopuksi nostetaan maitomaljat kesän kunniaksi, sitten siirrytään testaamaan lehmätietoutta, tutustumaan lehmätaiteeseen sekä maistamaan juustoja ja jäätelöä. Kerttu tietää, että lehmästä saadaan maitoa ja juustoa. Ne ovat terveellisiä. Suurinta herkkua on kuitenkin jäätelö, lehmästä lähtöisin sekin.
Ennen jätskin syöntiä Kerttu haluaa kokeilla vanhasta aasinhäntäleikistä varioitua lehmän hännän kiinnittämistä. Häntä käteen, huivi silmille ja kokeilemaan.
Ensimmäinen yritys ei osu seinälle kiinnitetyn maalauksen lehmään, vaan maiseman auringonsäteisiin. Toisella yrityksellä häntä osuu jo lähemmäs lehmän takapuolta. Kerttu haluaa yrittää vielä kerran. Kolmannella kerralla häntä osuu täydellisesti paikalleen.
Pöydän luona on lehmäaiheista kirjallisuutta. Kerttua kiinnostaa erityisesti lehmätaidetta sisältävä kirja. Maalatuista, iloisen värisistä taideteoksista mieluisin on musta lehmä, joka on saanut selkäänsä suuret perhosen siivet.
Toisen kirjan sivuilla esitellään eri lehmärotuja. Tunteeko Kerttu lehmärotuja?
— Niitä on vasikka, sonni, valkoinen lehmä, täplikäs lehmä, ruskealaikkuinen ja valkoinen, jossa on mustia läikkiä. Ne kaikki minä tunnen, Kerttu sanoo.
Käpylehmät laitumella
Jäätelönsyönnin jälkeen Kerttu kokeilee lypsämistä. Ihan oikean lehmän sijaan lypsettäväksi on tuotu lehmänlaikukas pahvilaatikko nimeltä Mustikki. Pahvilaatikon alta roikkuu vedellä täytetty muovihanska. Kerttu kokeilee lypsämistä. Onnistuuko se? Onnistuuhan se.
— Tuleeko täältä vettä, Kerttu ihmettelee.
Käpylehmien tekeminen on Kertulle tuttua puuhaa. Hän ottaa määrätietoisesti kuusen kävyn käteensä ja laittaa sille tikuista neljä sorkkaa.
— Oho, lehmä pyllähti, Kerttu sanoo ja asettelee sorkat uudelleen.
Muutaman yrityksen jälkeen lehmä pysyy tukevasti pystyssä. Käpylehmä saa vielä kolme kaveria seurakseen lattialle, joka toimittaa nyt laitumen virkaa. Ennen päiväkodille lähtöä käydään vielä aulassa katsomassa Kertun tekemää lehmää. Sitä pinkinväristä, jolla on vihreät sorkan kärjet ja höyheniä häntänä. Se on hieno.
Sitten on jo kiire pukea ulkovaatteet päälle. Päiväkodilla odottaa ruokailu. Sen jälkeen on vuorossa päivälepo. Ennen lähtöä Kerttu kirjoittaa vielä nimensä kirkon vieraskirjaan, ihan itse.
Jaa tämä artikkeli: