Millainen on tulevaisuuden kirkko? Pete Nieminen eli Hende loi paperille graffitin, joka sopisi Tapiolan kirkon seinään. Kuvankäsittelijä Kirsi Laine yhdisti betonin ja graffitin. Kuva: Maija Saari ja Hende
Leijulautoja ja identiteettikriisejä – tällainen on Espoo vuonna 2050
Tulevaisuus antaa vihiä itsestään, kun havainnoimme ja analysoimme nykyisiä kehityskulkuja.
Kuvitellaan, että tänään Espoossa ristitään vauva Taavetiksi. Hänellä on varsin onnekkaat puitteet elämänsä alkuun. Mutta millainen on Espoo Taavetin lähestyessä keski-ikäänsä vuonna 2050?
Tulevaisuudesta voidaan esittää valistuneita arvauksia, joita kutsutaan skenaarioiksi. Tulevaisuudentutkimuksessa havainnoidaan nykypäivän kehitysilmiöitä ja analysoidaan, mihin ne voivat johtaa.
Espoon kaupungilla on laajaan aineistoon perustuva strategia tulevaisuuteen suuntaamiseksi.
Elämysyrittäjä koodaa digitaalisia elementtejä
Vuonna 2050 Taavetti on 34-vuotias. Hän jakaa synnyinkaupunkinsa 385 000 asukkaan kanssa. Asukkaiden keski-ikä on noussut viidellä vuodella nykyisestä ja on 42,5 vuotta.
Espoo on vuonna 2050 edelleen viiden keskuksen verkostomainen kaupunki.
Kaavoituksen suuret linjat saadaan metropolikaavasta. Uusia paikalliskeskuksia ovat muun muassa Finnoo, Kera ja Hista.
Suomen yritystoiminta on entistä vahvemmin keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Espoo saa siitä reilun siivun. Otaniemen-Keilaniemen-Tapiolan innovaatiokeskittymä tunnetaan kansainvälisesti.
Kaupunki ei ole enää vain fyysinen ympäristö. Elämysyrittäjä Taavetti koodaa digitaalisia elementtejä, joita ”upotetaan” ulkomaailmaan.
Ihmiset näkevät ”lisätyn todellisuuden” erikoissilmälaseilla, mutta kolmiulotteisia projektioita myös heijastetaan ympäristöön. Tällaisia ovat esimerkiksi virtuaaliset opashenkilöt.
|
"40 vuoden päästä olen itse todennäköisimmin mullan alla, mutta meidän lapsemme elävät uudenlaisessa Suomessa ja toivon, että viime aikoina vahvistunut pelko maahanmuuttajia kohtaan on voitettu ja inhimillisyys saisi enemmän tilaa", pohtii graffittityöläinen Hende. |
Lämpöä maasta, liikkumiseen leijulautoja
Sähköinen joukkoliikenne on arkipäivää. Espoon liikennehermot ovat länsimetro ja Leppävaaran-Kauklahden kaupunkirata.
Kaduilla näkee enimmäkseen hybridi- ja sähköautoja, pyöräteillä fillareiden lisäksi leijulautoja ja muita kevyitä sähköajoneuvoja.
Kaukolämpö on hiilineutraalia ja enimmäkseen maalämpöä, johon on siirrytty Otaniemen onnistuneen syväreikähankkeen myötä.
Aurinkosähköä tuotetaan lähes kaikilla talojen katoilla ja kehittyneen akkuteknologian avulla sitä voidaan käyttää ympäri vuoden.
Yhä suurempi osa työstä on luovaa ja palveluihin liittyvää. Taavetille työn ja vapaa-ajan raja ei ole vahva, duuni on myös harrastuksenomaista itsensä toteutusta. Automatisaatio on niellyt paljon perinteisiä työpaikkoja, eikä kaikille ole löytynyt uutta työtä.
Robotteihin on totuttu ja esimerkiksi eläviä myyjiä tapaa lähinnä vain erikoismyymälöistä. Käteinen on poistunut.
Taavetti kuuluu kaupunkiviljelijöiden heimoon
Espoota luodaan vuonna 2050 yhä enemmän kaupunkilaisten ehdoilla. Prioriteettina on ihmisten itsensä organisoima, merkityksellinen ympäristö.
Erilaisten kiinnostusten kohteiden ympärille on muodostunut entistä selvemmin "heimoja”.
Taavetti kuuluu kaupunkiviljelijöihin, joiden yhteisö on tiivis niin verkossa kuin fyysisessä maailmassa.
Vertaistoiminta on tärkeässä asemassa myös elämänvaiheisiin liittyvissä tilanteissa kuten ikääntymisessä. Moniportaista hoiva-asumista tarjotaan lukuisissa senioritaloissa.
Juuret, identiteetti ja tarinat kiinnostavat
Juurien ja menetetyn yhtenäiskulttuurin kaipuu ovat isoja ilmiöitä. Identiteetit ja tarinat ovat arvostettua aineetonta pääomaa, jonka kartuttaminen on yhä enemmän yksilöiden itsensä vastuulla.
Henkisen pääoman ja sosiaalisten suhteiden niukkuus koetaan eriarvoisuuden ja ulkopuolisuuden lähteeksi, ei enää niinkään materiaalisen vaurauden eroja.
Vuonna 2050 joka neljäs espoolainen on vieraskielinen.
Monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun mielekkyyttä ja toimintamalleja on uudelleen arvioitu monella tapaa koko Suomen tasolla. Maahanmuuttajalta edellytetään aktiivista ja oma-aloitteista kotoutumista.
Väestön keskittyessä myös sosiaaliset ongelmat ovat keskittyneet. Yleisesti ottaen ja varsinkin globaalikehitykseen verrattuna Espoo on silti yhä viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö.
|
"Toivon, että vuonna 2050 ihmiset yrittäisivät ajatella myös lähimmäisiään ja pitää huolta ympäristöstään", sanoo graffitityöläinen Hende eli Pete Nieminen. |
Taavetti retkeilee terveysmetsissä
Maailman terveysjärjestö on julistanut kaupunkivihreän puutteen kansanterveysongelmaksi. Espoon valtti on monipuolinen lähiluonto.
Vuonna 2050 retkiä tehdään myös sertifioituihin terveysmetsiin, joiden yhteydessä on hyvinvointia tukevia oheispalveluita.
Itsestään huolta pitävänä Taavetti noudattaa tunnollisesti terveyskeskuksesta saamaansa luontokäyntiohjelmaa.
Ilmastonmuutoksen hillintä on 2050 suurin ihmiskuntaa yhdistävä missio.
Keskilämpötilan nousu on saatu hidastumaan, mutta lumitalvia koetaan Espoossa enää harvoin. Sen sijaan kärventävät hellejaksot ovat kesälle tyypillisiä.
Uimarantaelämä kukoistaa kolmanneksen vuodesta, ja beach volley on Taavetin uusperheen kymmenvuotiaan tyttären Monican suosikkilaji.
Tulevaisuus ei tule, se tehdään
Aina tapahtuu yllättäviä, vaikeasti ennalta nähtäviä asioita, joilla on radikaaleja vaikutuksia. Tällaista asiaa kutsutaan tulevaisuudentutkimuksessa ”mustaksi joutseneksi”.
Sellainen voisi ilmaantua Suomen sisältä, mutta todennäköisemmin kyse olisi kansainvälisestä tapahtumaketjusta. Musta joutsen sekoittaisi perusteellisesti pakan.
Tulevaisuus ei vain tule, sitä tehdään. Siksi kannattaa miettiä, mikä on toivottavaa, tolkullista ja yleiseksi hyväksi. Kehitykseen voi vaikuttaa, jokaisen panoksella on merkitystä.
Myös sinun, Taavetti.
Artikkelin visio on kirjoittajan. Tausta-aineistoa on koottu useilta asiantuntijoilta yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa. Lisäksi asiantuntijana toimi projektitutkija Juho Ruotsalainen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.
Lue myös artikkeli Muutokset tulevat yllätyksinä.
Graffitti on tulevaisuuden kirkkotaidetta
Pete Nieminen, kutsumanimeltään Hende, ei ole ensimmäistä kertaa maalaamassa kirkkoa. Toisin kuin tässä Tapiolan kirkon seinän graffiti-ideoinnissa, Hende maalasi Kaivokselan kirkossa oikeasti sen jouduttua tuhopolton kohteeksi.
"Asuimme Kaivokselassa, ja kun kirkko joutui tuhopolton kohteeksi, tapaus harmitti suuresti. Kun selvisi että raunio puretaan, halusin kunnioittaa kirkkoa vielä kerran maalaamalla sinne sitä kunnioittavan "alttaritaulun" ikään kuin muistotilaisuuden hengessä."
Esse pyysi graffitityöläistä ideoimaan maalauksen Tapiolan kirkon seinään. Miltä kirkko näyttäisi vuonna 2050? Hende tarttui innoissaan haasteeseen.
"Graffiti on mielestäni parhaimmillaan taidetta ja taide sopii kirkkoon, tapauskohtaisesti. Jos mietitään vaikka Sikstuksen kappelia ja Michelangelon freskoja, maalausten toteutuksessa olisi voitu käyttää spraymaaleja, jos niitä olisi ollut 1400-luvulla olemassa."
Graffityöläinen toivoo tulevaisuudelta lähimmäisenrakkautta.
"Vaikka nykypäivänä se suurin uskonto ja palvonnan kohde on raha ja globaali markkinatalous, toivon että vuonna 2050 ihmiset edes yrittäisivät ajatella myös lähimmäisiään ja pitää huolta ympäristöstään."
Toive välittyy Henden Tapiolan kirkon julkisivuun ideoimasta elämänpuusta, jonka alapuolella lukee teksti "2gether", yhdessä.
"40 vuoden päästä olen itse todennäköisimmin mullan alla, mutta meidän lapsemme elävät uudenlaisessa Suomessa ja toivon, että viime aikoina vahvistunut pelko maahanmuuttajia kohtaan on voitettu ja inhimillisyys saisi enemmän tilaa."
teksti: Maija Saari
Jaa tämä artikkeli: