Sinikka Backmanilla on ollut johtajataustastaan hyötyä vapaaehtoistyössä. Kuva: Sirpa Päivinen
Leipäjakelun pomo tuntee köyhän arjen
Sinikka Backman on entinen yritysjohtaja ja kenkäfriikki, joka löysi elämäntehtävän seurakunnan leipäjakelusta.
Myllypuron Liikuntamyllyyn vaeltaa perjantaiaamuna hiljaista väkeä. Repuin ja kassein varustautuneet ihmiset kerääntyvät jonottamaan vuorolappuja seurakunnan leipäjakelua varten.
Pikainen gallup antaa käsityksen siitä, miksi ihmiset ovat tulleet paikalle. Mukana on pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä, lomautettuja, maahanmuuttajia ja opiskelijoita, joiden rahat eivät riitä laskujen maksamisen jälkeen ruokaan. Esimerkiksi työtön kolmen lapsen äiti kertoo, että täältä saatu leipä on tärkeä lisä ruokapöytään.
Sisätiloissa valmistaudutaan päivän jakelu-urakkaan. Tarjolla on leivän lisäksi muitakin elintarvikkeita: pöydille kärrätään lihaa, makkaraa, maitotuotteita, eineksiä ja hedelmiä.
Tavaroiden purkamista ja järjestelyä ohjaa määrätietoisen oloinen nainen, Sinikka Backman. Hän on vastannut leipäjakelusta Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoisena työntekijänä kuusi vuotta.
– Meillä on jakelua enää tiistaisin ja perjantaisin, koska kaupat ovat laman tultua tiukentaneet tavaratilauksiaan ja pystyvät sen vuoksi lahjoittamaan vähemmän elintarvikkeita, hän selvittää.
– Tarve olisi paljon suurempi, sillä täällä käy yhä enemmän väkeä. Viime keväänä jonottajia oli 850–1 000, nyt yläraja menee 1 300:ssa.
Voimat loppuivat
Sinikka Backman aloitti Herttoniemessä vapaaehtoistyöntekijänä yli kymmenen vuotta sitten. Hänelle annettiin tehtäviä leipäjakelusta, jota hoidettiin tuolloin Myllypuron ostoskeskuksessa.
– Leivän jakaminen sai alkunsa diakoniatyöntekijä Liisa Rautalan ideasta. Kun olin kuvioista välillä puolitoista vuotta pois, hän houkutteli minut takaisin, tällä kertaa jakelutoiminnan vetäjäksi.
Backman kiittelee pian eläkkeelle jäävää Rautalaa sekä kirkkoherra Veijo Vatkaa työssään saamasta tuesta. Innostava työkumppani on myös diakoni Karolina Puuska, joka saapuu pitämään aamuhartautta ennen jakelun alkamista.
Aiemmassa elämässään Backman työskenteli yrityksen toimitusjohtajana. Hän sairastui viisikymppisenä työuupumukseen, minkä vuoksi hän joutui jäämään sairauseläkkeelle.
– Loppuun palamiseeni vaikuttivat raskaan työn lisäksi vaikeat lapsuudenkokemukset ja läheisten ihmisten menetykset. Voimat vain yksinkertaisesti loppuivat.
Backman on kokenut työelämästä tippumisen Jumalan johdatukseksi. Vapaaehtoistyö antaa paljon enemmän henkisesti, eikä aamuisin koskaan harmita lähteä matkaan.
– Olen myös huomannut, miten vähästä ihminen tulee onnelliseksi. Nykyään kuljen mieluummin metsässä tai kuuntelen hyvää musiikkia kuin matkustelen tai käyn kenkäostoksilla, entinen kenkäfriikki toteaa.
Avuntarve hävettää
Sinikka Backman pitää itseään tavallaan etuoikeutettuna, kun saa katsoa yhteiskuntaa hieman erilaisesta vinkkelistä. Leipäjonossa näkyy edelleen joitakin päihdeongelmaisia, mutta vuosi vuodelta jonoon on tullut enemmän niin sanottua tavallista väkeä, kuten eläkeläisiä ja lapsiperheitä.
– Sanotaan, että yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Maan johtajat tuntuvat elävän niin korkeissa sfääreissä, etteivät he ymmärrä, miten vaikea osan kansalaisista on tulla toimeen.
– Myös henkistä hätää on paljon. Minusta seurakuntien työntekijöiden pitäisi enemmän jalkautua ihmisten pariin. Esimerkiksi leipäjakelussa papin tai diakonin puheille on kovasti tulijoita. Ihmisiä voi auttaa paljon se, että joku kuuntelee.
Backman tuhahtaa joidenkin esittämille kommenteille, ettei kaikilla leipäjonossa olevilla olisi oikeaa tarvetta apuun.
– Yleensä ihmiset tuntevat häpeää tänne tulostaan. Jos heillä olisi rahaa, niin kyllä he mieluummin shoppailisivat Itäkeskuksessa.
Viikot työntäyteisiä
Leipäjonoa katsellessa ihmetyttää, miten Sinikka Backman jaksaa nähdä jatkuvasti muiden ihmisten hätää. Hän kertoo saavansa voimaa yläkerrasta, kokevansa itsensä välikappaleeksi, joka toteuttaa ylempää suunnitelmaa.
– Koskettavimmalta tuntuu henkinen uupumus. Olen tutustunut esimerkiksi hyvin pienillä tuloilla sinnittelevään naiseen, jolta on liikuntakyky menossa ja jonka tyttärellä on mielenterveysongelmia. Kun itsellä on ollut vaikeuksia, pystyy ymmärtämään paremmin muiden ongelmia.
Backmanilla on johtajataustastaan hyötyä leipäjakelun toiminnan vetämisessä. Kyse ei ole aivan pikkuhommasta, sillä toimintaa pyöritetään 30 vapaaehtoisen työntekijän voimin. Lisäksi mukana on toistakymmentä kaupungin kuntouttavaan työtoimintaan ja työelämän valmennukseen osallistuvaa.
Backman tekee vapaaehtoistyötä myös vähävaraisille keskiviikkoisin järjestettävissä ruokailuissa. Lisäksi hän toimii Sammatin leirikeskuksessa emäntänä.
– Viikonloput yritän pitää vapaina. Silloin askartelen usein kortteja, joita olen myynyt seurakunnan myyjäisissä. Se on sellaista puuhaa, jossa kaikki muu unohtuu.
Lue lisää seurakunnissa kasvaneista ruokajonoista
Lue lisää seurakuntien diakoniatyöstä
Lue diakoniaviikon tapahtumista
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Sinikka Backman kiittää Jumalaa loppuun palamisesta
HengellisyysKirkon ruoka-apu antoi elämälle uuden suunnan.