Sinikka Backman vietti helmikuista 70-vuotissyntymäpäiväänsä työn merkeissä.
Harras hetki: Sinikka Backman kiittää Jumalaa loppuun palamisesta
Kirkon ruoka-apu antoi elämälle uuden suunnan.
Rusinoita, castellojuustoa, mustaleimaa, margariinia, ananasrahkaa.
Toiminnanjohtaja Sinikka Backmanin kädet valikoivat tottuneesti elintarvikkeita avoinna odottavaan kassiin. Samalla hän vaihtaa ruoka-avun saajan kanssa muutaman sanan.
Backman on herännyt aamukolmelta laittamaan Myllypuron elintarvikejakelu ry:n työntekijöille aamupalan ja päivällisen. Ruoka-avun jakamiseen osallistuu tänään 25 ihmistä. Useimmat heistä ovat jonkun työvoimapoliittisen ratkaisun kuten palkkatuen, kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun piirissä.
Kun Backman tuli ensimmäisen kerran katsomaan Herttoniemen seurakunnan elintarvikejakelua kesäkuussa 1998, hän oli kokenut vakavan loppuun palamisen, eikä voinut enää jatkaa entistä työtään yrittäjänä.
Jokin sai Backmanin kysymään, löytyisikö täältä vapaaehtoistyötä hänellekin. Hän uskoo, että kyse oli johdatuksesta.
Tänään Backman kiittää Jumalaa siitä, että hän sairastui loppuun palamiseen. Ilman sitä elämä olisi voinut jäädä elämättä.
Työporukka on auttanut monia saamaan otteen elämästä.
Työtoveri luonnehtii Backmania jämäkäksi pomoksi, joka kantaa huolta työntekijöiden hyvinvoinnista. Backman huomaa heti tilanteen ja menee juttelemaan, jos toisella on huono päivä. Totisen ilmeen takana on hulvaton huumorintaju.
Backman kertoo olevansa tarkka siitä, että ihmiset ovat työyhteisössä samalla viivalla. Tönimistä ei saa tapahtua.
Työporukka on auttanut monia saamaan otteen elämästä. Backman laskee, että seitsemän tai kahdeksan työikäistä miestä on päässyt eroon alkoholin liikakäytöstä. Osa on palannut työelämään.
Ruoka-avun organisoiminen viitenä päivänä viikossa ei tunnu työltä.
Kärsimys ei Backmanin mielestä jalosta ihmistä, mutta auttaa ymmärtämään toisten vaikeuksia. Köyhyyden katsominen läheltä on tehnyt Backmanista yhteiskunnallisen vaikuttajan. Parhaillaan hän on mukana sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan vetämässä Sote-kärkihankkeessa.
Backman ei enää odota, että päättäjät tekisivät jotakin köyhien puolesta. Viime aikoina hän on huomannut uudenlaisen ilmiön: ihmiset ryhtyvät toimimaan itse leipäjonossa olevien hyväksi.
Loppuun palamisen jälkeen Backman ei ole pystynyt pakottamaan itseään mihinkään. Ruoka-avun organisoiminen viitenä päivänä viikossa ei tunnu työltä.
Riittää, kun katsoo jonottavia ihmisiä, niin jaksaa taas.
Työpäivän aikana Backman ei välttämättä puhu Jumalasta, mutta rukoilee tarvittaessa ihmisten kanssa. Hänen päällään on Herttoniemen seurakunnan fleecetakki, jonka selässä lukee isoilla kohokirjaimilla "4Given", anteeksiannettu.
Köyhien auttaja
Sinikka Backman aloitti vapaaehtoistyön Herttoniemen seurakunnan ruoka-avussa vuonna 1998. Vuonna 2004 hän otti päävastuun ruoka-avun järjestämisestä. Vuodesta 2014 lähtien Backman on työskennellyt toimintaa vetämään perustetun Myllypuron elintarvikejakelu ry:n toiminnanjohtajana.
Backman aikoo jatkaa tehtävässä niin kauan kuin on määrä ja yläkerrasta annetaan voimaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ennätysmäärä jonottaa Myllypurossa ruokaa, jota jaetaan suuren tarpeen vuoksi myös jouluaattona – ”Vapaaehtoiset halusivat antaa joulumieltä”
AjankohtaistaHelsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja järjestöt kehittävät yhteistä elintarvikeavun mallia.
Taivaan tähden: Käännekohdassa
Hengellisyys
