Leipäjonossa
Työttömäksi jäänyt Kyösti Kuosmanen turvautuu ruoka-apuun.
Myyrmäen vanhan terveysaseman eteen on kerääntynyt jono ihmisiä. Pienten lasten kanssa saapuvat ja liikuntarajoitteiset pääsevät ensimmäisinä hakemaan ruokaa. Muut seuraavat arvotussa numerojärjestyksessä.
Sisällä aulassa seisoo lisää ihmisiä. Salin etuosassa kuulutetaan vuoronumeroita. Yksi keltaisilla penkkiriveillä istuvista on martinlaaksolainen Kyösti Kuosmanen, 56.
Kuosmanen on työskennellyt pitkään rakennusalalla. Viimeisin työmaa oli Helsingin Kruununhaassa. Kuosmanen oli rakentamassa siellä koulua. Maaliskuun alussa hän menetti vakituisen työpaikkansa ja jäi työttömäksi. Sen jälkeen hän ei ole saanut rahaa mistään.
— Korvaushakemusten käsittelyaika on pitkä, hän sanoo.
Työttömyyskorvausta ei kuulu
Kuosmanen on tänään herännyt aikaisin. Hän pyrkii käymään arkiaamuisin uimassa. Niin hän teki tänäkin aamuna. Hän oli jo kuudelta Myyrmäen uimahallilla.
Aamu-uinnin jälkeen hän avasi kotona television. Pääministeri kertoi aamu-uutisissa laman syvenevän ja työttömyyden lisääntyvän. Kuosmanen toivoo saavansa pian taas töitä.
— Työttömäksi jääminen harmitti. Ei se ole mukavaa, kun ihminen on terve ja pystyisi tekemään töitä. Eikä tämä yhteiskunta vielä ole valmis. Kyllä rakentamista vielä tarvitaan, kirvesmies pohtii.
Kuosmasella on saamatta työttömyyskorvaukset yli kahden kuukauden ajalta. Töiden loppumisen jälkeen hän on elänyt omien säästöjensä varassa.
Kuosmanen on ollut kerran aiemminkin työttömänä.
— Vuonna 1995 olin pienen pätkän ilman töitä, mutta tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa elämässäni turvautunut ruoka-apuun.
— Kukkaronnyörejä on pakko kiristää, kun ei tiedä kuinka kauan työttömyys kestää. Laskut on maksettava ajallaan, etteivät ne jää rästiin. Ruoka-avun ansiosta ruokamenot ovat pienentyneet puoleen, yksin asuva Kuosmanen kertoo.
Lama näkyy
RuokaApu-yhdistyksen tilaisuuksissa Kuosmanen alkoi käydä heti työttömäksi jäätyään.
— Laitoin repun selkään ja lähdin katsomaan, mitä tämä touhu on.
— En kokenut, että kynnys avun hakemiseen olisi ollut korkea. Ajattelin, että tämä on tarkoitettu työttömille, eläkeläisille ja vähävaraisille. Kun olin itse työelämässä, annoin silloin tällöin pieniä summia hyväntekeväisyysjärjestöille, Kuosmanen sanoo.
Ruoanjakotilaisuudessa hän on tavannut kohtalotovereitaan. Monista kävijöistä on tullut hänelle hyvänpäivän tuttuja. Kuosmanen kuuntelee tilaisuudessa järjestettävän hartaushetken joka kerta.
— Ei se ole mikään huono asia, hän tuumii.
Lama näkyy RuokaApu-yhdistyksen asiakasmäärissä. Myyrmäen toimipisteeseen saapuu joka tiistai yli 300 ruoka-avun hakijaa. Kävijäennätys, yli 400 ruoanhakijaa, tehtiin tänä keväänä.
Osa asiakkaista haluaa tuoda kortensa kekoon ja tulla itse myös jakamaan elintarvikkeita vapaaehtoisena tai työsopimuksella. Monelle se on ensimmäinen askel eteenpäin. Ruoka-avun lisäksi halukkaille on tarjolla keskusteluapua.
"Tällä pärjäisi viikon, jos olisi pakko"
Kuosmanen kaivaa taskun pohjalta kaksi muovikassia. Ensimmäiseltä ovelta tarjotaan maitoa.
— En minä maitoa ota. Minä juon vettä, Kuosmanen toteaa.
Seuraavalta ovelta tarjotaan karjalanpiirakoita ja kanahampurilaisia. Kuosmanen asettaa ne kassin pohjalle. Muovikasseihin pakataan vielä kuningatarpitko, kurkkua, herneenversoja, banaania, leipää, juotavaa jugurttia ja vanukkaita.
Kassin sisältö vaihtelee viikottain. Elintarvikkeet saadaan lahjoituksina ruoantuottajilta ja kauppiailta. Ruoat jaetaan hakijamäärän mukaan. Niin ensimmäinen kuin viimeinenkin hakija saavat yhtä paljon.
— Tämä on iso apu. Tällä ruokamäärällä pärjäisi viikon, jos olisi pakko, Kuosmanen pohtii.
— Minä käyn kaupasta ostamassa lisäksi esimerkiksi lihaa, kahvia ja sokeria.
Kuosmanen tekee lähtöä kotiin, mutta ensi tiistaina hän tulee tänne taas.
— Paitsi jos olen saanut töitä, niin sitten en tule.
Kuosmanen on kuullut, että toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa kirvesmiehelle saattaisi taas olla töitä tarjolla.
RuokaApu-yhdistys jakaa ruokaa tiistaisin klo 11 alkaen Myyrmäessä (Iskostie 5)
Jaa tämä artikkeli: