Lemmikit lääkärissä
Hakunilassa on jo kymmenen vuoden ajan toiminut pieneläinlääkäriasema Tassu. Eläinlääkäri Leena Mehto-Laimi hoitaa siellä kolmen eläintenhoitajan kanssa pieniä lemmikkejä.
Odotushuoneessa on tällä kertaa Raili-kani, jonka täytyy saada antibioottirokotus. Sillä on ihottumaa.
Raili piiloutuu tiukasti emäntänsä Mirka Rantasen syliin.
— Kääpiökanit ovat niin arkoja, että ne voivat kuolla sydänkohtaukseen säikähdyksestä, kertoo Leena Mehto-Laimi.
Romeo saa kissaruttorokotteen
Tänään on eläinlääkäriasemalla rauhallinen päivä. Usein kuuluu haukuntaa ja naukumista, mutta nyt Raili-kanin odottaessa Leena Mehto-Laimi hoitaa reporankaa Romeo-kissaa. Sille annetaan kissaruttorokote ja sen hammaskaluston kunto tarkastetaan. Romeo käyttäytyy hyvin rauhallisesti tohtorin käsissä.
Lääkäri paljastaa, että se on saanut rauhoittavaa lääkettä. Omistajat Anita Paajanen ja Jonas Nilson seuraavat silmä kovana Romeon kokemuksia.
— Kotioloissa se on melko laiska kissa, kertoo Anita Paajanen.
— Se tykkää katsella televisiota. Salkkarit on sen lempiohjelma.
Romeon tyttöystävä Julia nukkuu esilääkityksessä. Se odottaa karvanleikkausta. Sen paksu turkki on niin takkuinen, ettei se anna isäntäväen koskea karvoihinsa. Niinpä se saa täysparturoinnin nukutuksessa.
Anita Paajanen ja Jonas Nilson naureskelevat kuvitellessaan, miltä ilkosen karvattomaksi parturoitu Julia mahtaa näyttää pökertyneen poikaystävänsä silmissä. He kertovat, että kotioloissa Romeo vähän höykyttää Juliaa, joka on diiva eikä paljon pojista piittaa.
Potilaita pyydystämässä
Tassu on pieneläinklinikka, mikä tarkoittaa sitä, että siellä hoidetaan koiria, kissoja ja muita pikku lemmikkejä. Käärmeitä ja muita vaihtolämpöisiä Leena Mehto-Laimi ei hoida, vaan niille on oma erikoisvastaanottonsa.
— Eläinlääkärikoulutuksessa käytiin kyllä hyötyeläimet tarkkaan läpi, Mehto-Laimi kertoo.
Hän muistelee ensimmäistä ja ainoaksi jäänyttä lehmän poikimista, jossa on ollut mukana.
— Kun siinä makasi yökauden kurassa käsi kyynärvartta myöten lehmän kohdussa, tuli tunne, että tämä ei ole minun erikoisalani.
Harvinaisin Mehto-Laimin potilaista on fretti, pieni utelias kiipeilijä, joka sujahtaa helposti kaikkiin mahdollisiin koloihin. Rouva tohtori saa usein kontata patterin takana tai muissa ahtaissa paikoissa potilaitaan pyydystämässä.
— Moni kissa ja koira tulee omistajalleen eläinsuojeluyhdistysten kautta, ja ne saattavat olla arvaamattomia. Ne eivät ehkä ollenkaan luota ihmisiin, Mehto-Laimi sanoo.
Nuhainen gerbiili
Mikä sitten pikkueläimiä tavallisimmin vaivaa?
— Rokotukset ja hammastarkastukset ovat pieneläinlääkäriaseman rutiinia, Leena Mehto-Laimi kertoo.
— Kanit esimerkiksi kasvattavat koko ajan uusia hampaita, joten niiden ruokavaliossa on oltava sopivasti purtavaa. Pajunoksat ovat hyviä, samoin porkkanat ja salaatti. Pehmeitä ruokia pitäisi välttää.
Koirapotilaiden tyypillisiä vaivoja ovat ihottumat ja ripulit. Vanhemmiten nivelissä ja lonkissa alkaa usein olla ongelmia.
Gerbiileillä on nuhaa, samoin marsuilla, hamstereilla, hiirillä ja rotilla.
Pieneläinlääkäriasema Tassun tiloissa on myös pieni leikkaussali heräämöineen.
Kotona borderterrieri Duuri
Kotona Leena Mehto-Laimilla on borderterrieri Duuri. Lapsesta asti hänellä on ollut eläimiä akvaariokaloista kissoihin ja koiriin.
Suomessa ei ole tapana jättää koiria heitteille, mistä Leena on hyvin iloinen. Muualla Euroopassa kaduilla kulkee paljon enemmän jätettyjä lemmikkejä.
Meillä löytöeläimille pyritään etsimään uusi koti. Vasta viime ratkaisuna eläin lopetetaan. Sekin on eläinlääkäriaseman arkea.
— Sitten kun eläin ei enää voi elää luontonsa mukaista elämää, sitä on julmaa pitää kärsimässä. Mutta vanhuus sinänsä ei ole mikään sairaus — eläimelläkään, muistuttaa eläinlääkäri.
— Kääpiökanit ovat niin arkoja, että ne voivat kuolla sydänkohtaukseen säikähdyksestä.
Jaa tämä artikkeli: