Klaus Kaartinen tuntee suomalaiset henkirikokset.
Lenkkarit ja luuranko
Vantaalla sijaitseva rikosmuseo kätkee suojiinsa suomalaista rikoshistoriaa.
Käynti Keskusrikospoliisin tiloissa sijaitsevassa, yleisöltä suljetussa rikosmuseossa pysäyttää. Museossa järkyttävät tapahtumat lähihistoriasta ja kauempaa menneisyydestä muuttuvat yhtäkkiä todeksi.
Vitriinissä on Myyrmannin räjähdykseen syyllistyneen Petri Gerdtin lenkkarit ja ajokortti. Tuossa on 450 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kiinni jääneen miehen muistivihko. Lasin takaa katsova palanut nallekarhu muistuttaa Ilomantsissa surmattujen 2- ja 3-vuotiaiden lasten kohtalosta.
Tunnustus ei riitä
Vielä 1700-luvulla rikoksesta saattoi saada tuomion nykynäkökulmasta katsottuna heppoisin perustein. Oikeudessa näytöksi riitti epäillyn tunnustus tai kahden jäävittömän todistajan lausunto. Kuinka moni syytön joutui tuohon aikaan vankilaan?
— Sitä ei tiedä kukaan. Syyttömien vankilaan joutumista suurempi ongelma varmaan oli, että oikeat syylliset saattoivat jäädä vapaiksi, Keskusrikospoliisin tietopalvelupäällikkö Klaus Kaartinen sanoo.
Nykyisin tiedetään, että ihminen saattaa tunnustaa rikoksen, vaikka ei olisikaan syyllistynyt siihen.
— Joku voi esimerkiksi haluta tunnustaa kuuluisan rikoksen, ja saada siten nimensä historian kirjoihin.
Tekninen rikostutkinta voidaan laskea alkaneeksi Suomessa 1800-luvun lopulla, jolloin rikoksiin syyllistyneitä alettiin valokuvata. 1900-luvun alussa poliisi alkoi kerätä talteen sormenjälkiä. Museon vitriinissä on vuonna 1953 murhatun Kyllikki Saaren rippikuva. Vieressä on sukka, jonka epäillään kuuluneen surman tekijälle.
— Jos poliisilla olisi tuohon aikaan ollut tämän päivän tekniikka käytössä, Kyllikki Saaren surma olisi luultavasti ratkaistu.
Ajan saatossa teknisen rikostutkinnan menetelmät ovat ottaneet huiman kehitysaskeleen. Dna-tutkimus on nykyisin arkipäivää ja parhaillaan kehitellään teknisiä keinoja äänen ja kasvojen tunnistamiseen. Uudet keinot eivät kuitenkaan syrjäytä vanhoja, vaan tulevat niiden rinnalle. Sormenjäljet ovat edelleen hyvä keino rikosten selvittämisessä.
Lääninmestaajan kirves
Kun kuuluisa murhaaja Matti Haapoja hirtti itsensä Kakolan vankilassa vuonna 1895, hänen ruumiinsa määrättiin valtiolle. Haapojan luuranko laitettiin esille vuonna 1937 opetuskäyttöä varten avattuun rikosmuseoon. Vuonna 1995 Haapojan ruumis laskettiin sukuhaudan lepoon Ylistaroon, sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
— Tänä päivänä murhaajan luurangon esillä pitäminen museossa ei ole eettisesti oikein. Toisaalta monissa kouluissa on vanhoja, aikoinaan opetuskäyttöön hankittuja luurankoja. Ne ovat hyvin usein juuri vankien luurankoja.
Vitriinissä on esillä Kuopion lääninmestaajan kirves. Vaikka kirves on painava ja hyvin terävä, tuomitun kaula ei välttämättä katkennut ensimmäisellä iskulla, mikäli pyöveli oli kovin humalassa. Ja melko usein pyövelit olivat humalassa. Raskaaseen tehtävään saatettiin valita kuolemaantuomittu, joka vältti oman tuomionsa täytäntöönpanon ryhtymällä mestaajaksi.
Suomessa viimeisin rauhan aikana tehty teloitus tapahtui vuonna 1824.
— Se on hämmentävän varhain maailmanhistoriassa. Esimerkiksi Ruotsiin ostettiin giljotiini vielä sata vuotta sitten, jonka jälkeen sitä kerran käytettiinkin, Kaartinen kertoo.
Henkirikos tehdään usein humalassa
Suomessa tapahtuvien henkirikoksen tekijöistä 75 prosenttia ja uhreista yli puolet ovat surman tekohetkellä humalassa.
— Tyypillisesti sekä tekijä että uhri ovat syrjäytyneitä, alkoholisoituneita miehiä tai sitten henkirikos tapahtuu perheen sisällä.
Suomalaiset rikokset eivät ole ajan saatossa juuri muuttuneet.
— Vain viime vuosina tapahtuneet koulusurmat ovat ilmiö, jolle on menneisyydestä vaikea löytää vastinetta, Kaartinen sanoo.
Hän muistuttaa, että tekninen tutkinta on vain yksi osa rikostutkintaa. Se, että autossa olevasta tupakantumpista löytyy epäillyn dna:ta, ei vielä todista, että epäilty olisi ollut kyseisessä autossa. Tarvitaan myös muuta näyttöä.
Eivätkä teknisen rikostutkinnan tulokset valmistu käden käänteessä muutaman ihmisen voimin, kuten CSI-televisiosarjassa.
— Keskusrikospoliisin laboratoriossa työskentelee noin 130 ihmistä. Tulosten saaminen rikoslaboratoriosta voi kestää useita kuukausia, kun taas CSI:ssä vastaus tulee jo ennen seuraavaa mainoskatkoa.
Klaus Kaartisen luento Murha Suomessa su 29.8. klo 14 Heurekassa. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: