Keräyslippaat täyttyivät rivakkaa vauhtia Hakunilassa. Kerääjinä seurakunnan vapaaehtoiset Ildikó Lászlóffy (vas.), Juhani Leppälä ja Thao Nguyen. Kuva: Hans von Schantz
Lipaskerääjät ovat liikkeellä pakolaisten hyväksi
Vantaalaiset ovat heränneet pakolaisten hätään.
Perjantai-iltapäivänä Hakunilan ostarin K-Kaupan tuulikaapissa ollaan lähimmäisen auttamisen ytimessä. Seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä Juhani Leppälä tervehtii ohikulkevia kohteliaasti hymyillen ja huikkaa hyvät päivät. Moni ruokakauppaan menijä pysähtyy kaivamaan taskunpohjiaan tai ottaa lompakon esille. Toisten kädestä kilahtaa kolikkorypäs, joku taittaa setelin.
– Viidenkympin seteli tuli äsken, hymyilee Leppälä ja lisää, ettei suinkaan hänelle, vaan avustajalle, unkarilaissyntyiselle Ildikó Lászlóffylle.
Keski-ikäinen mies pysähtyy, miettii hetken ja valikoi lippaaseen pari kolikkoa.
– Ei minulla tämän enempää ole, mutta kyllä minä kaupassa näillä lopuilla pärjään, hän kommentoi.
Ohi kulkee vanhuksia, nuoria ja lapsia jatkuvana virtana. Iso osa heistä on syntyperältään muita kuin suomalaisia. Melkein jokainen pudottaa lantin vihreään keräyslippaaseen. Hymy irtoaa kaupan päälle.
Leppälä tarvitsee avustajan liikuntavammansa vuoksi. Pitkäaikainen kuume johti polyneuropatia-nimiseen sairauteen viitisen vuotta sitten ja vei jalat alta. Leppälä jäi eläkkeelle maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastajan paikalta. Kaupan päälle hän sairastui vielä krooniseen väsymysoireyhtymään, joka verottaa jaksamista, mutta eläkkeelle pääsyn jälkeen seurakunnan vapaaehtoistyö on vienyt mukanaan.
Hakunilan ostari on Leppälälle tuttu paikka, sillä hänen kotinsa on vain kivenheiton päässä. Hakunilassa Leppälä perheineen on asunut jo 30 vuotta. Ei siis ihme, että moni kauppareissulainen on tuttu ja jää vaihtamaan pari sanaa kerääjien kanssa.
– Tämä on mukavaa hommaa, jota voi tehdä oman jaksamisen mukaan. Kaupan päälle saa hyvän mielen, näkee paljon tuttuja kasvoja ja tulee samalla vaihdettua kuulumiset, sanoo Leppälä.
Moni haluaa auttaa
Pikainen soittokierros Vantaan seitsemään eri seurakuntaan vahvistaa sen, että pakolaisten hätään on moni herännyt. Auttamishalu näkyy ja kuuluu muun muassa diakonien työssä eri tavoin: esimerkiksi puhelimitse tulee jonkin verran kysymyksiä siitä, miten voi auttaa.
– Jonkin verran on tiedusteltu esimerkiksi sitä, voiko vaatteita tuoda ja minne, kertoo Hämeenkylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Satu Enrold.
Seurakunnissa parhaillaan käynnissä olevan lipaskeräyksen kautta saatavat varat menevät Kirkon Ulkomaanavun kautta Euroopan pakolaiskriisialueille Unkariin, Serbiaan ja Kreikkaan. Lipaskeräykset ovat tähän mennessä tuottaneet mukavasti ja ihmisten auttamishalu on ollut näkyvää. Vapaaehtoisilta kerääjiltä saadun palautteen mukaan pakolaisten auttaminen on mennyt suuren yleisön tietoisuuteen jopa paremmin kuin Yhteisvastuukeräys.
Auttamishalu on näkynyt myös lippaaseen laitettavissa summissa. Yleensä keräyslippaat kilisevät kolikoista, mutta nyt joukossa on entistä enemmän kevyttä paperirahaa.
– Lippaisiin on mennyt aiempaa enemmän seteleitä, jopa isojakin summia, vahvistaa vastaava diakoniatyöntekijä Sannamari Rusi Rekolan seurakunnasta.
Vantaan kaupunki ja maahanmuuttovirasto etsivät parhaillaan Vantaalta tiloja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukselle. Kaupungin koolle kutsuma koordinaatioryhmä, johon myös seurakunnat osallistuvat, aloittaa työnsä tämän viikon torstaina.
Sopivia tiloja on listattu ja kiinteistöjä tarkastetaan parhaillaan. Turvapaikanhakijoiden tarpeisiin soveltuvilta kiinteistöiltä edellytetään muun muassa asuttavaa kuntoa, peseytymis- ja ruokailutiloja sekä turvallisuutta.
Jaa tämä artikkeli: