Katsokaa taivaan lintuja, vinkkaa Jeesus kuuluisassa Vuorisaarnassaan kehottaessaan meitä pyhään huolettomuuteen. Ihana neuvo.

Mutta voi, voi. Ei lintujenkaan elämä pelkkää liitelyä tai kuhertelua ole, jos tarkemmin katsoo. Ainakaan lokkien.

Kirjassaan Tahdonko? — Kuinka päädyin naimisiin (Otava 2011) yhdysvaltalainen toimittaja Elizabeth Gilbert pohtii, uskaltaako vaikean avioeron läpikäytyään enää sitoutua kehenkään, saati sitten mennä naimisiin. Lohtua hän löytää muun muassa lokkien perhe-elämästä.

Tutkimusten mukaan joka neljäs lokkipari ei tule arjessa toimeen keskenään. Kinaa tulee niin ruuasta, pesän rakentamisesta kuin siitä, kumpi vartioi pesää. Yhden tai kaksi pesimäkautta nahisteltuaan riitaisat parit luovuttavat ja lähtevät etsimään uutta kumppania.

Lohdullista on Gilbertin mukaan se, että yleensä rähinälokeillakin sujuu toisella kertaa paremmin. Ehkä lokit, joilla on kameran pariston kokoiset aivot, oppivat jotakin virheistään. Miksi eivät siis ihmiset oppisi? Vai ovatko jotkut lokitkin vain sopivampia toisilleen? Gilbert miettii.

Omaelämäkerrallinen Tahdonko? on jatkoa muutama vuosi sitten ilmestyneelle Omaa tietä etsimässä -kirjalle. Molemmissa Gilbert pohtii parisuhdetta nautinnollista itseironiaa viljellen, mutta uusimassaan hän on myös ihailtavan perusteellinen: omaelämäkerrallisen vuodatuksen joukossa on aivan pätevän tuntuista tietoa eri aikakausien ja kulttuurien parisuhdekäytännöistä ja avioliittokäsityksistä. Niihin hän peilaa itseään ja valintojaan.