Lomalla kanssasi

Lomalla kanssasi

Arjen rutiinien jättäminen saattaa laukaista parisuhteessa lomariidan.

Tapaan Kataja-yhdistyksen toiminnanjohtaja, kouluttaja Raija Alhosaaren. Kataja on parisuhdekeskus, joka kokoaa yhteen parisuhdetyötä tekeviä ja asiakkaita sekä tiedottaa parisuhdetapahtumista. Aikomuksenani on tiedustella Alhosaarelta, että mikä se sellainen parisuhde on, jossa lomalla tapellaan. Ihan pieleen valittu?

— Jos osaa riidellä rakentavasti, riita on askel suurempaan läheisyyteen. Toisen kanssa ei ole mahdollista elää niin, ettei tulisi riitaa, lohduttaa parisuhdekouluttaja.

Yksinkertainen ajatus on, että lomaan kuuluvat spesiaaliriidat, siis lomariidat, mutta Alhosaarella on asiasta parempaa tietoa.

— Loma-ajan riidat tulevat ihan samoista asioista kuin arjen riidat: kotitöistä, rahankäytöstä, lasten kasvatuksesta ja ajankäytöstä.

Kesälomaan liittyy paljon odotuksia. Kaamosaika on takana, ja kun loma koittaa, ihmiset ovat usein rättiväsyneitä.

— Lomariitoja tulee yksinkertaisesti siksi, että silloin ollaan enemmän yhdessä. Arkena pariskunta menee toistensa ohi, kun on työt sekä lasten ja omat harrastukset. Arki sujuu, kun ei tarvitse nähdä toisen naamaa niin paljon.

Mutta Alhosaari on sitä mieltä, että tuli riita mistä hyvänsä, niin jollain tasolla suhteeseen ei olla tyytyväisiä. Useinkaan ei tiedosteta, mikä on se peruspettymys, vaan se vain vyöryy riidassa ulos. Riidat ilmentävät keskeneräisiä asioita, jotka pitäisi hoitaa kuntoon.

Riitelemistä voi opetella ja siihen pitää sopia säännöt. Perussääntönä on, että toista ei saa vahingoittaa fyysisesti, eikä myöskään ympäristöä, eikä saa valita sanoja, jotka haavoittavat toista.

— Sanotut sanat ovat olemassa olevia asioita. Aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään itsensä niin, ettei satuta toista. Siinä samalla opetetaan lapsille riitelyn säännöt. Aikuisilla ei voi olla eri säännöt kuin lapsilla.

— Jos tunteet oikein kuohuvat, on parempi pitää jäähdyttelyvaihe, laskea kymmeneen tai poistua paikalta. Mutta jos poistuu paikalta, pitää sopia etukäteen, mitä se tarkoittaa. Muuten toinen saattaa pelästyä pahastikin.

Ristiriitojen ratkaisemisessa on kyse puhumisesta, mutta ennen kaikkea kuuntelemisesta. Ensin määritellään aihe yhdessä. Ja aiheessa pitää pysyä, siihen ei saa tuoda kaikkea mahdollista vanhaa. Kun toinen puhuu, ei saa keskeyttää, vaan pitää pidätellä omat reaktionsa ja kaikki se, mitä mieleen ponnahtaa. Jos joku asia unohtuu toisen puheenvuoron aikana, se ei ole sen arvoista, että se pitäisi muistaa.

"Miehet kestävät paremmin epätyydyttävää suhdetta kuin naiset."

— Pitää suostua laittamaan itsensä hetkeksi sivuun ja asettua kuuntelemaan toista, vaikka kymmenen minuuttia. Mutta se on vastavuoroista: kun toinen on saanut puhua sen kymmenen minuuttia, on toisen vuoro.

Jotkut pariskunnat sanovat, etteivät he riitele koskaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin elo ilman itkua ja hammastenkiristystä, mutta asiassa on toinen puoli.

— Miten löydetään läheisyys, jos viimeiseen asti vältetään ristiriitojen kohtaamista? Sellaisessa suhteessa on jotain hälyttävää. Parisuhteessa ei ole kovin suurta läheisyyttä, jos koskaan ei riidellä.

Alhosaaren kokemuksen mukaan riiteleminen on jossain määrin sukupuoliasia.

— Usein nainen aloittaa riidan. Miehet kestävät paremmin epätyydyttävää suhdetta kuin naiset. Naiset reagoivat nopeammin siihen, että ei ole yhteyttä.

Vakavasta lomariidasta on kyse silloin, jos pariskunta huomaa, ettei ole mitään, mitä haluttaisiin tehdä yhdessä.

— Väistämättä eteen tulee kysymys, että jos ei ole lomalla yhteistä, onko mitään yhteistä. Ollaanko muututtu? Onko suhde jäänyt hoitamatta ja elämän polut menneet eri suuntiin, ikään kuin henkinen ero olisi jo tapahtunut? Tällainen ei johdu lomasta, vaan kaikki on tapahtunut jo aiemmin. Se on vuosikausien tulos.

Ihmiset reagoivat erimielisyyksiin eri tavalla. Kun on kyseessä parisuhde, tyypillisesti toinen huutaa ja toinen mykistyy. Kumpikaan tapa ei ole se oikeaoppinen, mutta kumpi olisi parempi?

— Mäkättäminen on parempi kuin mököttäminen. Mutta mäkättäjien pitää opetella rakentavaa ilmaisua eikä ladella syytöksiä toiselle. Jos tahtoo toiselta jotain, asia pitää esittää itsensä kannalta: Mitä se minussa aiheuttaa, kun toimit noin. Mitä hyvää se saa aikaan, jos toimisit toisin.

On olemassa tietynlainen pariskunta, joka riitelee lomalla. Alhosaarella on vinkki, miten lomariitelyt saa lopetetuksi.

— Pariskunnat, jotka ovat muuten liian vähän yhdessä, riitelevät lomalla. Riidelkää talvella usein, jos haluatte riidattoman loman! Huhtikuussa voisi jo aloittaa riitelyn — nytkin on vielä hyvin aikaa ennen lomia. Kaksi kertaa viikossa selvittelyä, ja jokainen riita on pois lomasta.

Ei ole olemassakaan parisuhdetta, jossa on koko ajan hyvä olla. Ihmiset kehittyvät ja muuttuvat. Alhosaari sanoo, että jostakin syystä meillä on odotus ja toive, että parisuhteen pitäisi toimia itsestään.

— Itsestään toimivan suhteen hämärä muistikuva on jäänyt ehkä vauvan ja vanhemman suhteesta. Kun suhde ei olekaan sellainen, lähdetään etsimään uutta kumppania, mutta ei itsestään toimivaa suhdetta löydy sieltäkään.

Parhaimmillaan suhteessa on kaksi aikuista ihmistä, jotka vuorotellen antavat ja joskus jopa sanomattakin tietävät, mitä kumppani tarvitsee. Kukaan ei löydä sellaista, joka voisi täyttää kaikki toiveet. Kukaan ei ole pelkästään ihana.

— Kun suhteessa on hellyyttä ja keskustelua, yhteisiä elämyksiä ja kokemuksia ja rakastellaan — silloinhan ihmiset kukoistavat! Ei silloin tarvitse riidellä.


Ateriaksi nektariineja

"Olimme kihlattuni kanssa lomamatkalla entisessä Jugoslaviassa. Sieltä teimme matkan Venetsiaan, jossa kiertelimme päivän. Alkoi tulla nälkä. Näimme erilaisia houkuttelevia annoksia eri ruokapaikkojen tiskeillä.

Arkana, ulkomaanmatkoihin tottumattomana en rohjennut astua sisään ja tehdä tilausta. Jatkoimme kiertelyä, mutta jokaisen kahvilan kohdalla keksin jonkin tekosyyn, miksi emme voineet mennä sisään. Minua nolotti, mutta en vain kehdannut mennä sisälle, kun en tiennyt miten toimia. Kihlattuni alkoi hermostua, kuljimme kanavien varsia kylmänviileissä tunnelmissa.

Viimein satuimme kanavan varrella hedelmiä myyvän italiattaren kohdalle, ja ryhdyimme tekemään kauppaa nektariineista. Monien mutkien jälkeen saimme vihdoin ostetuksi pussillisen hedelmiä. Kun sitten jatkoimme hedelmäkojulta paluulaituria kohti ja haukkasin nektariinista, haljenneen kiven sisältä kurkisti sarvijaakko! Itketti ja nauratti. Ensimmäinen nektariini päätyi kanavaan.

Paluu sujui mököttävissä tunnelmissa. Iltamyöhään pääsimme lopulta hotellihuoneeseen eväiden kimppuun."

Mies, 49

Parisuhdekouluttaja Alhosaaren kommentti:

— Miehen olisi pitänyt rohjeta kertoa, ettei uskalla tehdä ostoksia vieraassa ympäristössä ja oudolla kielellä. Voihan olla, että kihlattu olisi uskaltanut olla rohkeampi. Tai jos molemmat olisivat olleet yhtä arkoja, olisi se ollut ihan että jee! Olemme samanlaisia! Vaikuttaa siltä, ettei tilannetta ole koskaan puhuttu. Kannattaisi purkaa se jälkikäteen, vaikka se ei vaivaisikaan — tapahtumalle voisi nauraa yhdessä.


Kuvaussession kyyneleet

"Olimme puolisoni kanssa safarilla. Meillä oli mukana järjestelmäkamerani, jota käytimme vuorotellen. Lisäksi puolisoni käytti omaa heikompilaatuista kameraansa.

Olimme koko päivän etsineet leijonaa. Vihdoin päivän lopuksi näimme sen. Puolisoni ryntäsi auton ikkunaan peittäen minulta näkymän ja yritti ottaa valokuvaa kamerallaan. Yksikään kuvista ei onnistunut ja suutuin hänelle suunnattomasti, ettei hän päästänyt minua kuvaamaan eikä edes saanut onnistuneita kuvia leijonasta.

Samaisen safarin seuraavana päivänä puolisoni käytti aamupäivällä kameraani ja muutti sen asetuksia. Iltapäivällä sain kameran käyttööni ja pääsin ottamaan kuvia hienoista paikoista. Kesti aika pitkään ennen kuin tajusin, että puolisoni oli muuttanut kamerani asetuksia siten, että yksikään kuvistani ei ollut tarkka. Sain hirveän itkukohtauksen, jota oppaammekin pelästyi. Pyysin kyllä kiltisti myöhemmin anteeksi ja muutama kuvistakin onnistui."

Nainen, 25

Parisuhdekouluttaja Alhosaaren kommentti:

— Naisen pettymys oli oikeutettu. Ilmiselvästi valokuvaaminen on hänelle tärkeä harrastus. Oleellisinta olisi ollut kertoa puolisolle, miksi toisen teko satutti niin pahasti. Jos ei itse harrasta valokuvausta, saattaa olla, että ei tajua ollenkaan, miksi toinen meuhkaa. Itkussa ei ole mitään väärää, se on pahan mielen ilmaus eikä sitä tarvitse pyytää anteeksi. Väärä ihminen pyytää anteeksi, sillä miehen olisi pitänyt tehdä se kaksi kertaa, vaikka näkymän peittäminen ja kameran asetusten sekoittaminen olisivatkin olleet vahinkoja.


Puhelias matkakumppani

"Muutamia vuosia sitten lähdimme perheeni kanssa automatkalle Saksaan. Laivamatka meni mukavasti, mutta kun pääsimme laivasta ulos ja autoon, se alkoi.

Vaimoni oli päättänyt loman alkajaisiksi purkaa viimeaikaiset ja vielä vähän vanhemmatkin suhteemme epäkohdat siinä auton etupenkillä istuessaan ja jogurttia syödessään — samalla kun minä ajoin viisikaistaista moottoritietä. Tarkkaavaisuuttani tarvittiin jossain muualla kuin vaimon urakoimassa menneiden yksityiskohtien kaivamisessa. Kuulemani mukaan en ollut ollut koskaan kotona, vaan peleissä, treeneissä tai baarissa. Ja töissäkin liikaa. Myös äitienpäivä oli huomioitu liian myöhään.

En kommentoinut vaimoni syytteitä, mutta sisälläni kiehui. Päästyämme perille parkkeerasin auton, nousin ja kävelin auton toiselle puolen, avasin etuoven ja sanoin, että nyt voit ottaa ensimmäisen junan ja mennä ihan minne haluat. Minä lähdin lapsemme kanssa kiertämään Berliinin nähtävyyksiä — ilman räpättävää vaimoa."

Mies, 46

Parisuhdekouluttaja Alhosaaren kommentti:

— Miehen reaktio on ymmärrettävä, mutta aika äärimmäinen. Vaimo on varmaan ollut ällikällä lyöty, koska ei tiennyt miehen tuntemuksista. Vaimo ehkä ajatteli, että puhutaan nyt, kun on kerrankin aikaa. Miehen olisi kannattanut kertoa, että nyt on hankala kuunnella. Hän olisi voinut ehdottaa, että puhuisimmeko sitten, kun olemme palanneet Suomeen tai jos et malta odottaa, niin vasta hotellihuoneessa. Mies olisi voinut kertoa myös tunteistaan: ei ole kiva aloittaa lomaa sillä, että kokee olevansa huono puoliso.


Golfia vai puoliso?

"Nykyisen mieheni kanssa meille tulee riita siitä, että minä haluaisin lomallani olla rauhassa maalla ja ennen kaikkea olla yhdessä, mutta mies taas haluaa pelata golfia. Joka kesäloman alun riidan aihe on jo se, otetaanko golfbägi mökille mukaan vai ei, sillä lähikentille ei ole pitkä matka.

Minä en golfaa, mutta joku on joskus neuvonut, että sitä pitäisi harrastaa yhdessä, niin riidoilta vältyttäisiin. En usko, että sekään auttaisi. Jos minä aloittaisin golfin nyt ja mies on golfannut koko ikänsä, miten muka voisimme pelata yhdessä, kun taidot olisivat ihan erilaiset.

Ei sekään hyvältä tunnu, kun näkee toisen uhrautuvan, kun hän ei lähdekään pelaamaan. Yrittääkseen välttää riitaa hän jää marttyyrimaisesti sytyttämään grilliin tulta olutpullo kädessä. Mutta tunnelma on auttamattomasti piloilla, kun selvästi näkee, että toisen tekisi mieli pelaamaan ja hän joutuu vain istumaan kumppaninsa kanssa laiturin nokassa. Golfarin ja ei-golfarin liitot pitäisi kieltää lailla."

Nainen, 45

Parisuhdekouluttaja Alhosaaren kommentti:

— Nainen voisi lähteä miehen mukana kentälle ja pelata muiden aloittelijoiden kanssa ja mies omaa peliään. Jos on tahtoa olla yhdessä, nainen voisi ainakin kokeilla. Olisi yhteinen puheenaihe. Miehen pitäisi ottaa riski ja kertoa kumppanilleen, minkä verran hän haluaa pelata lomalla. Riski siinä mielessä, että jos hän haluaa pelata 70 prosenttia ja olla mökillä 30 prosenttia, on todennäköistä, että puoliso pettyy pahan kerran. Samoin naisen pitäisi kertoa suoraan omat tarpeensa. Ja molempien pitäisi suostua kuuntelemaan toista tuomitsematta.


Kaksi mummolaa

"Meillä ei aiemmin ole ollut minkäänlaisia lomariitoja, kun ei oikeastaan ole ollut lomaakaan. Ennen lapsia olimme yleensä molemmat mieheni kanssa kesät töissä. Eikä mikään estänyt meitä, jos vapaata sattui olemaan, varaamasta yhtäkkiä reissua jonnekin ulkomaille muutamaksi päiväksi.

Lasten syntymien jälkeen on meillä alkanut tulla riitaa jo siinä vaiheessa, kun lomaa suunnitellaan. Yleensä se on siitä, että kumman sukulaisten luokse lomalla mennään. Minä haluaisin omien vanhempieni mökille ja mies taas omiensa. Ainakaan vielä emme ole saaneet sovituksi minkäänlaista käytäntöä, vaan aina väännämme kättä siitä, kumman sukulaiset ovat ’tärkeämpiä’. Vääntämisen tulokseksi on tullut vetisiä kompromisseja, joihin kumpikaan ei ole tyytyväinen.

Kun vihdoin olemme lomalle päässeet, niin pinnaa kiristää myös se, että ei yhtään saa olla omissa oloissaan ja maata vaikka auringossa, vaan aina on joku läsnä."

Nainen, 34

Parisuhdekouluttaja Alhosaaren kommentti:

— Puolisoiden täytyisi rohjeta kertoa toisilleen, minkälaisia oloja ja tunteita toisen vanhempien luona syntyy — mutta kieli keskellä suuta, ettei arvostele toisen vanhempia. Pitää ilmaista omia tuntemuksiaan, esimerkiksi, että "en ole tottunut sellaiseen", "minulle tulee hankala olo", "minulle tulee tunne kuin olisin töissä". Puoliso voi helpottaa toisen oloa, kun tietää mistä on kysymys. Puolisoiden pitää pystyä irrottautumaan omista vanhemmistaan. Ensisijainen tehtävä on puolustaa omaa ydinperhettä, ei lapsuuden perhettä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: