Mauritz Hellströmin mukaan iso muuttopaine uhkaa Espoon ja Kauniaisten persoonallisuutta. Hellström kuvattiin Kauniaisten keskustassa. Kuva: Maija Saari
Loppu on uuden alku
Klisee mutta totta. Kaupunkipolut-sarjan viimeinen osa kuljetti Mauritz Hellströmin katsomaan syntymän ihmettä.
”Aion tehdä näitä hommia niin kauan kuin ullakolla on valoa ja jalat pelaavat”, Mauritz Hellström lupaa.
Maanantaina 12. joulukuuta Mauritz Hellström kärvisteli. Sovittua soittoa Jorvista ei kuulunut, joten hän päätti soittaa sinne itse. Ilmeni, että asia oli unohtunut kiireessä.
Nimittäin se, että Hellström soitetaan kuvaamaan vastasyntynyttä heti kun se on mahdollista. Noin tunnin kuluttua Hellströmin soittamasta puhelusta hän oli kameroineen sairaalassa osastolla N6A. Siellä lepäilivät tulevan tarinan päähahmot, äiti ja vastasyntynyt poika.
"Tapaaminen oli lämminhenkinen ja luonteva. Lapsi otti jutun teon yllättävänkin rennosti", Hellström kuvailee.
Tarina välittyi Kaupunkipolut-sarjan viimeiseen osaan. Sarja jää historiaan viimeisen Esse-lehden mukana, joka julkaistaan 22. joulukuuta 2016.
Mauritz Hellströmin olo on haikea. Takana on nyt 156 Kaupunkipolkua. Hellström kulki ympäri Espoota ja Kauniaisia – Essen jakelualuetta – ja tallensi löytöjään.
Mutta loppu on uuden alku. Siksi viimeinen polku kuljetti syntymän ihmeen äärelle.
Esse-lehtikään ei varsinaisesti lakkaa, vaan sen tekijät toimittavat uudistunutta Kirkko ja kaupunki -lehteä, josta tehdään Espoon, Helsingin ja Vantaan painokset.
Hellström odottaa mielenkiinnolla, miten uusi lehti vastaa paikallisuuden haasteeseen, jossa hänen mielestään Esse onnistui.
Keinoja kaupunki-identiteetin parantamiseksi
73-vuotias Mauritz Hellström on vahvasti kiinnostunut paikallisesta historiasta ja kulttuurista. Hän on huolissaan, miten niistä kerrotaan nyt ja tulevaisuudessa.
Konsteja Espoon identiteetin parantamiseksi olisi.
”Espoon nimi pitäisi saada näkyviin! Kaupunkiin ajaessa sitä ei näy tienviitoissa. Voisi myös perustaa todellisen paikallislehden, jota tehtäisiin Espoossa”, Hellström tuumaa.
Hän toivoo, että Espoon rikas kulttuurielämä pääsisi entistä enemmän esille. Suuri osa merkittävistä taiteilijoista asuu Espoossa, mutta kulttuurin tekijät menevät helposti ”Helsingin piikkiin”.
”Kauniainen on nykyään melkein pidemmällä identiteetin kehittämisessä. On Kaunis Grani -lehti, ja keskustan aluetta on parannettu paljon. Tosin Kauniaisissa pidetään välillä tietoisesti matalaa profiilia.”
Teemme haastattelua yhdessä Kauniaisten keskustan kahvilassa. Taustalla käydään keskusteluja luontevasti niin suomeksi kuin ruotsiksi.
”Espoon ja Kauniaisten murre on ruotsin kieli”, toteaa itse nuorena Pohjanmaalta Uudellemaalle rantautunut Hellström.
Hellström on valokuvannut vuosikymmeniä moniin asiakas- ja aikakauslehtiin. Esse tuli kehiin 70-luvulla.
”Aion tehdä näitä hommia niin kauan kuin ullakolla on valoa ja jalat pelaavat.”
Noin 15 vuotta sitten Hellström ryhtyi myös kirjoittamaan. Kuvan ja tekstin yhdistäminen on tuntunut luontevalta.
Pakanakin on tarttunut kirkollislehteen
Essen Kaupunkipolut on ollut Hellströmille merkittävä työjakso. Aivan äärettömän myönteinen kokemus.
”Yksi osa espoolaisista ja kauniaislaisista ei tietenkään seuraa kirkollista lehteä, mutta olen kuullut myös palautetta, että paikallisuuteen viittaavia juttuja ovat kuitenkin niin sanotut pakanatkin lukeneet.”
Hellström puhuu Espoon ja Kauniaisten persoonallisesta paikallisuudesta, jota voi uhata pakonomainen yhdistymisen tarve. Se puolestaan luo näköalattomuutta.
Hellströmit muuttivat Espoon Matinkylään vuonna 1968 Vantaan Hiekkaharjusta. Vuotta myöhemmin metsä kaatui ympäriltä ja Olarin kaupunginosa alkoi nousta.
Espoon hallinnon näköalattomuus näkyi Hellströmin mukaan siinä, että kun Olari oli saatu valmiiksi, sijoitettiin kaupunginosan ulkolaidalle isoja marketteja. Olariin jäivät kampaamot ja kapakat.
”Sitä toivoisi, että asukkaiden ympäristöä ajateltaisiin pidemmällä tähtäimellä.”
Mauritz Hellströmin mukaan iso muuttopaine uhkaa Espoon ja Kauniaisten persoonallisuutta. Hellström kuvattiin Kauniaisten keskustassa.
Espoo tuntuu kodilta
Espoon, Helsingin ja Vantaan yhdistämistä ajava metropoli-ajattelu saa Hellströmin vakavaksi. Siihen suuntaan ollaan jo menossa, kun katsoo kuinka tiheäksi Espootakin ollaan hiljalleen rakentamassa. Samalla tieltä väistyy intiimiä paikallishistoriaa.
”Jos toimitaan viisasti, on paikallishistoria mahdollista säilyttää. Mutta kun on näin isosta muuttopaineesta kyse, niin paikallishistoria saattaa jäädä vain harvojen harteille. Toivoisinkin, että kaupunkisuunnittelussa kuultaisiin paikallishistoriasta perillä olevia, jotta identiteetti onnistuttaisiin säilyttämään.”
Mauritz Hellström on itse syntynyt Kokkolassa, josta hän muutti nuorena Nivalaan. Sieltä hän muutti Vantaalle ja sitten Espooseen. Se, että historia kiinnostaa kovasti, on auttanut juurtumaan aina uuteen ”asemapaikkaan”.
Hellströmin kokemuksen mukaan juttu luistaa espoolaisten kanssa yhtä luontevasti kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Toki täällä etelässä kiire näkyy katukuvassa.
”Koen olevani paikallinen niin Pohjanmaalla kuin Uusimaalla. Espoo tuntuu kodilta.”
Jaa tämä artikkeli: