Arvio: Löytyn veljesten levyn viattomuus lohduttaa

Arvio: Löytyn veljesten levyn viattomuus lohduttaa

Lue, miten pakolaiskriisi, sodan kauhut ja kulttuurien ymmärtäminen nivoutuvat sata vuotta vanhaan amerikkalaiseen bluesiin Jaakko, Sakari ja Mikko Löytyn uudella albumilla.

"Mä väitän, että meidän veljestrio on paras bändi alla auringon..." Näin lauletaan kolmen veljen, Jaakko, Sakari ja Mikko Löytyn omaelämänkerrallisella albumilla Mandoliini, palmut ja pohjoisen viima. Veljestrion nimi on vanhakantaisesti Velj. Löytty. Puolet albumin lauluista on käännöksiä amerikkalaisen hengellisen musiikin standardeista, puolet veljesten omia. Meno on yhtä aikaa melankolista ja rakastavaa, täynnä myötätuntoa tätä maailmaa kohtaan.

Musiikillisesti Mandoliini, palmut ja pohjoisen viima kulkee jossain kantrin, bluesin, valkoisen gospelin ja bluegrassin raukoilla rajoilla. Soitanto on pienimuotoista ja turvallista eikä tippaakaan paheellista. Sitä myöten maailma pienenee, ja kun joukossa on lapsuusmuistoja, elämää katsellaan myös lapsen silmin. Se herkistää, ja siinä on Löyttyjen doktriini: aseista riisuu aseettomuus.

Maallistunut kuulija tajuaa äkkiä, miten tuttuja nämä körttirenkutustyyliin soitetut vanhat gospelit ovat. Albert E. Brumleyn vuonna 1929 säveltämä I'll Fly Away, nyt Jaakko Löytyn kääntämänä Pois lentää saan, on täsmälleen se sama tuttu 60-luvun folkareiden ralli, jonka Bob Marley ymppäsi paljon versioituun Rastaman Chantiin. Kolmen veljeksen lauluharmonia sulautuu tähän musiikkiperinteeseen niin, ettei enää erota, mikä oli käännös ja mikä omaa tekelettä. Sen vuoksi Löytyt ovat aitoja bluesveljiä.

Velj. Löytty: Mandoliini, palmut ja pohjoisen viimat. Wideline Musiikki 2017.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi