null Lukeminen kannattaa

Lukeminen kannattaa

Kirjojen ystävänä seuraan tarkkaan välillä kuumanakin käyvää keskustelua kirjan murroksesta. Kustannusalalla on tiukkaa, se tiedetään. Kirjallisuus on taidemuoto, mutta samaan aikaan iso bisnes. Suomalaiset ovat kovia lukemaan ja uskollisia suosikeilleen.

Tasaisin väliajoin pohditaan myös perinteisen kirjan tulevaisuutta. Paperilta lukeminen alkaa ilmeisesti olla hieman vanhanaikaista. Esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjasto aloittaa toukokuussa muutamassa toimipisteessä sähköisten e-kirjojen lukulaitteiden lainauksen. Tekijänoikeuskysymykset on ratkaistu sillä, että alkuvaiheessa valikoimasta löytyy lähinnä klassikoita.

 

Hetken luulin uutista suureksikin mullistukseksi. Tietoteknisempi ystäväni riensi kertomaan, että ei tuo vielä mitään. Oikean ohjelman omistava bibliofiili on jo kauan voinut tilata vaikkapa mielirunoilijansa tuotannon suoraan puhelimeen. Kätevää, kun tarvitaan keskustelunaihe seurapiireissä, ja taatusti selälle ystävällisempää kuin jatkuva kirjastoissa ravaaminen. Puhumattakaan nyt pölymäärästä, jonka kodin seinä- ja lattiatilan vallanneet kirjat puoleensa houkuttavat.

Epäilemättä on olemassa monta hyvää syytä kiinnostua tekniikan ihmeistä. Olen vetänyt kirjallisuuskursseja erityisryhmille. Osallistujille saattaa olla esimerkiksi fyysisesti mahdotonta lukea kirjaa. Tiheiden rivien seuraaminen väsyneenä taas on haaste kenelle tahansa. Toivotankin ilolla tervetulleeksi kirjojen sähköiset laajennukset. Toivoisin myös äänikirjojen yleisesti lainattavissa olevan määrän kasvavan. Parhaimmillaan ne välittävät tarinan ja kaupan päälle lausuntaesityksen.

 

En kuitenkaan ihan heti luopuisi perinteisestä lukukokemuksesta. Mikään ei voita divariretkiä, joilta mukaan tarttuu pikkurahalla korvaamaton aarre. Kirja on paras tietojärjestelmä, se ei käynnisty hitaasti tai kaadu. Kirjojen kannet ovat sitä paitsi niin kauniitakin!

Kaikenmuotoisissa kirjoissa on taikaa, myös niissä pölyisissä ja painavissa. Osansa siitä lienee sillä, että voi töissä pitkän päivän ruutua tuijotettuaan tunnustella hetken sivuja sormien välissä. Tai ehkäpä kysymyksessä vain on sen lajin rakkaus, jota ei auta järjellä selittää.

Jaa tämä artikkeli: