Näin avaat tunnelukkosi

Näin avaat tunnelukkosi

Alistuminen, vältteleminen ja hyökkääminen ovat lapsen tapoja päästä eteenpäin. Aikuisen pitäisi osata myös muuta.

Oletko huomannut, että törmäät ihmissuhteissasi jatkuvasti samaan ongelmaan? Oletko aina jees-mies tai -nainen omien tarpeidesi kustannuksella? Mietitkö jälkeenpäin, että jossain tilanteessa olisi pitänyt toimia toisin?

Kouluttaja-terapeutti Kimmo Takasen mielestä näissä tilanteissa kyse voi olla tunnelukoista. Tunnelukot ovat lapsuudessa tai nuoruudessa opittuja selviytymistapoja vaikeissa tilanteissa.

– Reagointitapamme on opittu niin varhaisessa vaiheessa, että siitä on tullut automaattinen tapa toimia. Vaikka aikuisen järki sanoo, ettei kannattaisi tehdä niin ja olisi toinenkin tapa toimia, tunne ohjaa ja lukitsee siihen toimintatapaan, jonka on oppinut.

Ikävien tunteiden välttelyä

Tunnelukkoja on 18. Kaikilla meillä on niitä ja kukin reagoi lukkojensa – kokemansa ja oppimansa – mukaan. Selviytymiskeinoja ikävistä tunteista on kolme: alistuminen, vältteleminen ja hyökkääminen.

Kimmo Takasen mukaan aikuisessa on kaksi tasoa.

– Meissä on aikuisen taso ja lapsen taso. Tunnelukot aiheuttavat sen, että putoamme aikuisen tasolta lapsen tasolle, kun yritämme selviytyä epämukavista tunteista.

Tunnelukot näkyvät työpaikalla, mutta varsinkin parisuhteessa.

Tyypillinen tilanne: Siedetään jotain itseä kiusaavaa asiaa puolison käyttäytymisessä pitkään, eikä sanota siitä mitään. Alistutaan. Mitta tulee kuitenkin jossain vaiheessa täyteen, eikä silloin osatakaan enää sanoa asiasta rauhallisesti, vaan käyttäytyminen muuttuu hyökkääväksi. Puoliso kuuntelee aluksi tyynenä, vähän kuin alistuen, kunnes häntä alkavat ärsyttää toisen sanomiset. Hän hyökkää takaisin. Ja sitten riidellään, sanotaan ikävästi, kunnes jompikumpi pakenee ja ottaa etäisyyttä. Vältellään koko asiaa. Eikä saatu mitään rakentavaa aikaan.

Mitä aikuinen tekisi? Jos antautuminen, hyökkääminen ja vältteleminen eivät ole hyviä tapoja toimia, mitä tulisi tehdä?

– Oikeastaan pitäsi toimia päinvastoin, sanoo Takanen.

– Välttelyn vastakohta on, että ottaa asiat puheeksi ennen kuin ne menevät liian pitkälle. Sen sijaan kannattaa lähteä aktiivisesti toimimaan puhumalla. Ja hyökkäävyyden sijaan voisi ottaa asioita esille maltillisesti ja keskustella aikuismaisesti.

Helpommin sanottu kuin tehty.

– Parisuhteessa tulee vastaan erilaisia hankalia tilanteita. Silloin olisi hyvä löytää aika ja paikka keskustelulle, jossa tapahtunut käydään läpi: Oli riita. Mistä se tuli? Mikä sen aiheutti? Mistä se kertoo?

Mitä minä tarvitsen?

Kimmo Takanen on aiemmalta koulutukseltaan tekniikan lisensiaatti. Kymmenisen vuotta sitten hän löysi amerikkalaisen psykoterapeutin Jeffrey Youngin kirjoittaman kirjan skeematerapiasta. Takanen oli silloin oman elämänsä solmukohdassa ja kirja kolahti häneen.

Myöhemmin Takanen itse kirjoitti kirjan Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. Hänen lähestymistapansa tunne-elämän käsittelyyn perustuu skeematerapiaan.

Tunne-elämän tarpeet, samoin kuin monenlaiset vaille jäämiset, nousevat selvimmin esille parisuhteessa. Jos tarvitsee huutaa tai raivota tai ylipäätään vain on paha olo, se kertoo siitä, että tunnetason tarpeet eivät tyydyty.

– Esimerkiksi jos koen, ettei toinen osapuoli kuuntele ja siitä tulee ikävä tunne, taustalla on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, Takanen selittää.

Usein omien tarpeiden miettiminen on hidasta ja työlästä, ja nykyisin on helppo täyttää elämäänsä milloin milläkin.

– Meille on tarjolla monenlaisia ohituskaistoja, kaikennäköisiä elämyksiä ja kokemuksia ja viihdettä, ettei tarvitsisi selvittää todellisia tarpeitaan.

– Monet riippuvuudet ja erilaiset pakkomielteet ovat yrityksiä selviytyä hankalista tunteista. Kun toimin jollakin tavalla, niin selviän jonkun tunteeni kanssa paremmin. Meidän on hirveän vaikea sietää epämukavia tunteita.

Vanhemmuuden painolasti

Tunnelukot syntyvät lapsuuden tyydyttämättömistä tarpeista. Vanhemmilla on iso rooli lapsen tarpeiden tyydyttäjänä.

– Turvallisuuden tunne on lapselle äärimmäisen tärkeä. Monissa tilanteissa se toteutuu, mutta voi olla tilanteita, ettei sen tarve tyydyty.

Omaan tunne-elämään liittyviä asioita lähdetään usein selvittämään silloin, kun on kriisi tai vanhat selviytymiskeinot eivät enää riitä. Helsingissä ja Oulussa ohjaamillaan kursseilla Takanen on huomannut, että kurssilaisten on vaikea puhua siitä, miten omat vanhemmat ovat hoitaneet kasvatustyönsä.

– Usein ajatellaan, että he ovat tehneet parhaansa. Mutta silti, kahden lapsen isänä voin sanoa, että me olemme vanhempina aika taitamattomia. Emme osaa olla aikuisia, vaan menemme itse herkästi lapsen tasolle.

Vanhemmat eivät yleensä halua tahallaan vahingoittaa lastaan, vaan tekevät sen tietämättään ja taitamattomuuttaan.

– Ja siinä näyttää käyvän niin, että vaikka tietää ja tiedostaakin asioita, silti ei aina osaa toimia aikuisen tavoin.

Kumppanin tiedostamaton valinta

Lapsina opimme selviytymään vanhempiemme kanssa. Jos isä oli vaativa ja äiti uhrautuva, lapsi oppii keinot selviytyä tämäntyyppisten ihmisten kanssa.

– Isää kannatti vältellä, jos kokeesta tuli huono numero. Mieluummin näytti numeron äidille. Selviytyminen tietyntyyppisten vanhempien kanssa on taito. Myöhemmin saatamme hyödyntää sitä taitoa: otanpa uhrautuvan kumppanin, kun äiti oli uhrautuva – hänenlaisensa kanssa osaan toimia.

Kumppanin valita on tiedostamatonta, mutta omaa elämää tarkastellessa saattaa huomata, että kumppani on samanlainen kuin äiti tai isä.

– Voi käydä myös niin, että jos ei ole vanhemmalta saanut jotain, yrittää aikuisena läheisessä ihmissuhteessaan saada sen, mitä jäi aikoinaan vaille.

Jos ei lapsena saanut sitä, mitä tarvitsi, kannatti ajatella, ettei tarvitsekaan sitä. Näin oppii välttelevän käyttäytymisen, joka voi johtaa siihen, että vähättelee omia tarpeitaan.

– Esimerkiksi jos ei ole ollut isää, oppii ajattelemaan, ettei tarvitsekaan isää. Taustalla on kuitenkin pienen lapsen isänkaipuu, joka täytyy tukahduttaa, koska ei voi saada sitä, mitä tarvitsee.

Menneisyyden läpikäyminen

Takasen mielestä omaa menneisyyttään kannattaa käydä läpi itsekseen tai terapiassa, koska se auttaa ymmärtämään itseä ja omia toimintatapoja. Ensimmäisenä pitäisi ymmärtää, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Esimerkiksi olenko aina käyttäytynyt hyökkäävästi? Mistä se kumpuaa?

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole juuttua menneeseen, vaan elää tätä päivää.

– Olisi hyvä ymmärtää, mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin, ja yrittää rakentaa elämää siihen suuntaan. Pitää uskaltaa tuoda omia tarpeitaan esille.

– Kun huomaamme herkkyytemme, alamme helposti suojella sitä itsessämme, ettei kukaan vaan huomaisi sitä. Toisaalta meissä on kuitenkin toive, että joku löytäisi sen.

Ainakin ennen varsinkin poikien tunne-elämän tarpeita tukahdutettiin. Jossain vaiheessa heistä tuli ”niin isoja”, ettei hempeilylle enää ollut sijaa.

– Miesten on usein vaikea tuoda esille läheisyyden, kosketuksen ja sylin tarpeitaan. Miehillä herkkyys tulee helpommin esiin suuttumuksena. Tunnelukot tekevät meidät yliherkiksi, ja silloin ylireagoimme asioihin.

Korjaamisen tilalle hyväksyminen

Ainainen aikuismainen käyttäytyminen kuulostaa vaativalta ja sanalla sanoen tylsältä. Kimmo Takanen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kokoajan pitäisi olla itsekontrolli päällä.

– Oikeastaan se, että yrittää kaiken aikaa hallita tulevaa, aikatauluttaa elämää ja miettii, miten asiat menevät, on yhdenlainen tunnelukko. Se estää läsnäoloa. Tietysti täytyy sopia ja suunnitella tulevaa, mutta ei sitä tarvitse koko ajan miettiä.

– Tunnelukkojen työstäminen näkyy siinä, että osaa olla läsnä tässä hetkessä ja on hyvä olla.

Takanen itse käy parhaillaan läpi elämänmuutosta, jossa entisestä suorittajasta ja stressaajasta on tulossa maltillinen läsnäolija. Hänestä on tärkeää se, että kun huomaa menneensä metsään, osaa tulla sieltä takaisin. Tunnelukot kun eivät häviä minnekään, vaan kulkevat mukana.

– Mitä tahansa ihminen lähtee elämässään työstämäänkin, ajatellaan, että nyt pitää korjata jotakin. Tunnelukkotyöskentely on oikeastaan luopumista siitä, että pitää korjata jotain. Se on sitä, että hyväksyy – omia tunteitaan ja tarpeitaan.


18 tunnelukkoa

1. Alistuminen

2. Emotionaalinen estyneisyys

3. Epäonnistuminen

4. Hylkääminen

5. Hyväksynnän haku

6. Kaltoin kohtelu

7. Kietoutuneisuus

8. Oikeutus

9. Pessimistisyys

10. Rankaisevuus

11. Riippuvuus

12. Riittämätön itsekontrolli

13. Suojattomuus

14. Tunnevaje

15. Uhrautuminen

16. Ulkopuolisuus

17. Vaativuus

18. Vajavuus


Tee testejä netissä:

Mitkä ovat sinun tunnelukkosi?

Mitkä ovat kumppanisi tunnelukot?

 

Juttua päivitetty 28.2.2017: Lisätty Takasen uusi kirja ja muokattu otsikkoa

Kuka?

  • Kimmo Takanen
  • kouluttaja, terapeutti
  • tekniikan lisensiaatti
  • asuinpaikka Oulu
  • 42-vuotias
  • naimisissa
  • kaksi lasta, 12-vuotias poika ensimmäisestä avioliitosta, 6-vuotias tytär nykyisestä
  • Kirjat:

    Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. WSOY 2011.
    Päästä irti. Vapaudu läsnäoloon. Kirjapaja 2013.
    Murra tunnelukkosi. Työstä tunteet, toimi toisin. WSOY 2017.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi