— Jokaisen elämässä on paljon kirjoittamisen arvoisia asioita, Matti Summanen sanoo.
Lukuhetkiä ja luovaa kirjoittamista
Lukeminen ja kirjoittaminen tekevät ihmiselle hyvää.
Vantaan Kivistössä asuva kirjailija Matti Summanen, 74, neuvoo kirjoittajia ja kirjoittamisesta haaveilevia ammentamaan tekstiensä aiheita omasta elämästä.
— Luovuudella on hyvin vähän tekemistä mielikuvituksen kanssa. Se, mitä tunnemme ja havaitsemme, on luomista, Summanen sanoo kotonaan kahvipöydän ääressä.
Hänen sotaa käsitellyt esikoisteoksensa sai J. H. Erkon palkinnon vuonna 1971.
— Olen kuullut pommituksen ja nähnyt viholliskoneen putoavan. Olen kirjoittanut niin läheltä kuin olen pystynyt sen, mitä olen nähnyt ja havainnut.
Sota jatkui isältä pojalle
Matti Summanen on ohjannut lukuisia luovan kirjoittamisen kursseja. Hänen mielestään kirjoittaminen on vaativin itseilmaisun muoto.
— Näyttää siltä, että ihmiset ovat rohkaistuneet kirjoittamaan enemmän kuin aiemmin. Se on hieno asia. Mielestäni ihmiset saisivat kirjoittaa vieläkin enemmän.
— Aikaisemmin kirjoittamista pidettiin jotenkin epäilyttävänä. Jos ihminen sanoi kirjoittavansa, mietittiin, että mihin se pyrkii ja mitä se oikein haluaa.
Summanen on kotoisin Etelä-Karjalasta Taipalsaarelta. Hän on seitsenpäisen sisarussarjan keskimmäinen. Perhe asui maanviljelystilalla Saimaan rannalla. Summanen kertoo kasvaneensa perheessä, jossa jokaisesta pidettiin huolta.
— Isäni oli selvinnyt Ihantalan taisteluista. Hän oli täysin väkivallaton, mutta sain kuulla lapsuudessani paljon sotatarinoita.
Sota jatkui tarinoiden myötä isältä pojalle. Matti Summasesta kasvoi väkivaltaa vastustava mies. Hänestä tuli isä, joka laittoi telkkarin kiinni, kun uutisissa näytettiin Vietnamin sodan jälkiä. Hänestä tuli opettaja, joka ei antanut oppilaiden tehdä leikkiaseita.
Summasen veli teki uraa armeijassa. Kun hän lähti vuoden mittaiseen koulutukseen, Matti tarjosi veljenpojalleen kodin siksi aikaa. Purkaessaan tavaroitaan väliaikaisessa majapaikassaan kasarmilla kasvanut poika nosti laukustaan esiin kullanvärisen leikkiaseen, pikakiväärin näköisen.
— Sanoin pojalle, että eiköhän laiteta tämä pois, saat sen sitten lähtiessäsi takaisin.
Tuo poika oli Petteri Summanen. Hänestä kasvoi näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.
— Meillä on Peten kanssa edelleen läheinen suhde.
Ihmistä kunnioittava hiljaisuus
Matti Summanen tuli nuorena opettajana töihin Kivistön kouluun ja teki siellä 36 vuotta kestäneen uran.
Opettajan homma alkoi sujua, kun Summanen luopui nuoren opettajan ehdottomuudesta. Se edellytti kahden asenteen hylkäämistä. Ne olivat ”tehkää niin kuin minä sanon” ja ”opetusmetodia ei voi vaihtaa”. Summasen luokassa jokainen päivä aloitettiin ja päätettiin lukuhetkellä. Silloin koko luokka keskittyi lukemaan.
— Se oli ihmistä kunnioittava hiljaisuus, Summanen luonnehtii.
— Sellaiseen tilanteeseen ei päästä koululuokassa viikossa, kuukaudessa tai edes yhdessä vuodessa. Lapset täytyy kasvattaa lukemaan.
Lukeminen auttaa lapsia kartuttamaan sanavarastoa. Samalla heidän taitonsa pukea omia tunteitaan sanoiksi kasvaa.
— On tärkeää, että lapset saavat itse vapaasti valita, mitä he lukevat. Minun luokassani lapset saivat lukea mitä vain, vaikka autokirjaa tai sarjakuvia.
Opettajan työ oli Summaselle rakas, eikä hän epäröinyt puolustaa lapsia. Erään koulupäivän jälkeen Summasen aloitellessa kirjoitushommia yksi oppilas juoksi opettajan kotiovelle ilman kenkiä, sukat märkinä. Poika oli tullut Summasen luo pakoon äitiä ja isäpuolta, jotka olivat päättäneet, että pojan tukka leikattaisiin. Vanhemmat eivät hyväksyneet pojallaan pitkää tukkaa.
Summanen otti pojan autonsa kyytiin, vei hänet kotiin ja kertoi vanhemmille ankaraan sävyyn, että pojan tukkaan ei kosketa. Hiusten leikkaus veisi pojalta hänen persoonansa, ja sitä vanhemmat eivät saisi tehdä. Tukkaa ei leikattu.
— Kasvatuksessa on kyse lapsen hyväksytyksi tulemisesta. Kun ihminen tulee hyväksytyksi, hän pääsee kaikkien kykyjensä lähteelle, Summanen toteaa.
Vierailu omalla haudalla
Viides romaani jäi aikoinaan Matti Summaselta kesken, kun hänellä todettiin melanooma. Lääkäri antoi ensin kolme kuukautta elinaikaa, sitten puoli vuotta, sitten vuoden.
— Varasin itselleni jo hautapaikan Taipalsaaresta lapsuuden maisemista.
Kerran Summanen ajoi hautausmaalle, istui penkille, katseli tulevaa hautapaikkaansa ja avasi oluen.
— Oli kesäilta, puut humisivat. Ajattelin, että tässä tämä elämä nyt oli, Summanen muistelee.
Sairastumisesta on nyt kulunut 27 vuotta. Tuolloin kesken jäänyt kirja alkaa olla valmis. Summanen ei ole vielä varma, haluaako hän tarjota teosta kustantajalle.
Summanen on ollut yli kolmekymmentä vuotta naimisissa kirjailija Anelma Järvenpää-Summasen kanssa. Kummallakin on aiemmasta avioliitosta yksi lapsi.
Kirjailijapariskunta piti Joutsenon Taidekesässä luovan kirjoittamisen kursseja 12 vuoden ajan. Siitä perinteestä he luopuivat toissa kesänä.
— Toimin edelleen jonkinlaisena mentorina muutamille kirjoittajille, Summanen kertoo.
Hän arvioi lukeneensa elämänsä aikana tuhansia käsikirjoituksia ja kirjoittaneensa satoja kirja-arvosteluja. Summanen kirjoittaa yhä lehtiartikkeleita. Lisäksi hänellä on Maaseudun Tulevaisuudessa kolumnipalsta nimeltä Koulupäiväkirja.
— Olen saanut kolumneistani enemmän lukijapalautetta kuin romaaneistani koskaan, Summanen sanoo.
Molemmat puolisot ovat myös ahkeria päiväkirjan kirjoittajia. Summanen on pitänyt päiväkirjaa vuodesta 1979 saakka. Pariskunta viettää kirjailijaelämää.
— Syömme aamiaista vasta kymmenen aikaan ja saatamme vielä kolmen aikaan aamuyöllä keskustella sängyssä kirjallisuudesta, hän sanoo.
Matti Summanen ja Anelma Järvenpää-Summanen kertovat luovasta kirjoittamisesta ke 13.4. klo 18 Martinristin seurakuntakeskuksessa.
Luovuudella on vähän tekemistä mielikuvituksen kanssa. Se, mitä tunnemme ja havaitsemme, on luomista.
Kirjoita läheltä!
Kirjailija Matti Summasen vinkkejä luovaan kirjoittamiseen.
- Kirjoita säännöllisesti. Kirjoita joka päivä vähän.
- Pidä päiväkirjaa. Päiväkirjaan ei tarvitse kirjoittaa kokonaisia lauseita. Kirjaa ylös pieniä havaintoja, sanoja, jotka kuvaavat päivän tunteita ja tunnelmia.
- Älä yritä kirjoittaa hienosti. Kirjoita sillä kielellä, jota käytät muutenkin. Unohda sivistyssanat.
- Kirjoita läheltä, omasta elämästä, omista tunteista ja havainnoista. Jokaisen ihmisen elämässä on paljon kirjoittamisen arvoista.
- Pyri kirjoittamaan kipeistä kokemuksistasi. Kulje näitä kokemuksia kohti vähitellen.
- Aloita kirjoittaminen lapsuudesta. Minkälainen oli koulumatkasi? Kerro lapsuudenkodistasi. Kuvaile minkälaisia esineitä lapsuudenkodissasi oli. Esineillä on muisti, ne avaavat aikakauden.
Matti Summanen ja Anelma Järvenpää-Summanen kertovat luovasta kirjoittamisesta ke 13.4. klo 18 Martinristin seurakuntakeskuksessa.
Jaa tämä artikkeli: