Carlos Ruiz Zafon vie lukijansa Barcelonan kaduille ja kujille.
Luonnollisuuden kauneus
Carlos Ruiz Zafon: Marina. Otava 2013.
Espanjalainen Carlos Ruiz Zafon saavutti 2000-luvun alussa suuren suosion romaanillaan Tuulen varjo, jota seurasivat Enkelipeli ja Taivasten vanki. Ennen niitä Zafon on kirjoittanut kolme nuortenromaania. Niistä on vastikään suomeksi ilmestynyt Marina, jonka kirjailija on maininnut omaksi suosikikseen.
Marinassa on paljon yhtäläisyyksiä seuraajansa Tuulen varjon kanssa: Barcelonan usvaisia katuja, vanhoja rapistuneita rakennuksia, unenomaista tunnelmaa, mysteerien ratkomista, melankolista nuorta rakkautta ja monia toisiinsa sulautuvia tarinoita.
Päähenkilö, 15-vuotias Oscar, tutustuu sattumusten kautta ikäiseensä Marinaan ja tämän isään Germaniin. Nuoret ystävystyvät ja päätyvät mystistä mustaan pukeutunutta naista seuraten eeppiseen seikkailuun. Jotkut juonenkäänteet menevät kauhun ja scifin siivittäminä jopa hiukan yli, mutta onneksi Zafon osaa lopettaa tarinan tyylikkäästi.
Marinasta välittyy vahva luonnollisuuden ja rosoisuuden ihailu. Kirjassa kuvataan karmivasti keksintöjä, joissa ihmisruumiita muokataan keinotekoisesti. Vaikka Zafonin kirjojen päähenkilöt ovat nuoria, sairaudet ja vanheneminen ovat niissä usein läsnä ja niitä kuvataan kauniisti ja rauhallisesti, niin myös Marinassa.
Jaa tämä artikkeli: