Luonnon moninaisuus hiljentää
Pentti Linkolalle kaikkein tärkeintä on maapallon eläinten, kasvien ja sienten muodostaman elonyhteisön varjeleminen.

Pentti Linkolalle kaikkein tärkeintä on maapallon eläinten, kasvien ja sienten muodostaman elonyhteisön varjeleminen.

Luonnon moninaisuus hiljentää

Kirkkoon liittyneen ekofilosofin mukaan luonnon yläpuolella on jotakin selittämätöntä.

Kalastaja ja ekofilosofi Pentti Linkola, 81, erosi kirkosta nuoruuden ehdottomuudessa, mutta liittyi takaisin vuonna 2011. Hän perustelee palaamistaan henkilökohtaisilla kohtaamisilla pappien ja uskovien ihmisten kanssa, joista monista on tullut hänen parhaita ystäviään.

Linkolaan on tehnyt vaikutuksen myös kirkonmiesten esimerkillisyys luonnonsuojelussa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi Espoon edellisen piispan Mikko Heikan, joka pyrki työssään välttämään lentomatkoja.

Linkolaa puhuttelevat myös kirkkorakennukset ja virret.

– Virsissä ja urkujen pauhussa on jotakin suurta, joka saa aina kyyneleet silmiini.
 

Kun menen Prisman hehtaarihalliin, näen heti, että tällä lajilla ei ole pitkää tulevaisuutta.


Vaikka Pentti Linkola tuntee hyvin luonnontieteellisen selitysmallin, hän pitää luomisuskoa luontevana selityksenä maapallon elonkehän syntymiselle.

– En koskaan ole ymmärtänyt, miten silmä on voinut kehittyä mutaation ja valinnan prosessin kautta. Vaikka olen lukenut monia biologien selityksiä asiasta, en käsitä mitä silmällä on tehty, ennen kuin sillä on nähty, biologiaa nuorena opiskellut Linkola kertoo.

Hän sanoo kärsivänsä skeptikon tragediasta: hän haluaisi uskoa Jumalaan, mutta kokee sen mahdottomaksi. Elonkehän suunnattoman mosaiikin ajatteleminen tuo hänet kuitenkin lähelle uskonnollista uskoa.

– Elonkehä on jotakin enemmän kuin vain alkuaineiden ja yhteyttämisen tulos. Luomakunnan yläpuolella on jotakin selittämätöntä, jokin näkymätön voima, Linkola sanoo.

Elämän alkuperän pohtiminen ei kuitenkaan ole hänelle tärkeää, koska sillä ei ole merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

– Meille syväekologeille maapallon eläinten, kasvien ja sienten muodostaman elonyhteisön varjeleminen on ainoa ja perimmäinen arvo, joka ylittää kaiken muun, hän perustelee.


Väestönkasvun saaminen kuriin on Pentti Linkolan mukaan keskeisin ekologinen kysymys. Siihen palautuvat viime kädessä kaikki ihmiskunnan ratkaisemattomat ongelmat. Puhe jokaisen ihmisen arvosta ja ihmisoikeuksista on Linkolan mukaan mieletöntä, ellei ensin määritellä sitä, kuinka monelle ihmiselle ne ovat mahdollisia.

Linkolan mukaan lapsilukua tulisi rajoittaa tiukasti: vain yksi lapsi naista kohti.

– Me emme kerta kaikkiaan mahdu tänne. Ellei tätä kysymystä ratkaista, kuten todennäköisesti käy, elämällä ei ole pitkällä tähtäimellä toivoa.

Väestönkasvun lisäksi Linkolaa huolestuttaa liikakulutus. Suomalaisten palkkataso ja ostovoima on ekofilosofin mukaan kaiken järjenkäytön yläpuolella.

– Kun menen Prisman hehtaarihalliin, näen heti, että tällä lajilla ei ole pitkää tulevaisuutta.

Kehitys, edistys ja muutos ovat Linkolalle kirosanoja, osa yhteiskunnan sairas- ja kuolinkertomusta.

– Niiden tavoittelu riivaa jokaista laitosta ja instituutiota, valitettavasti kirkkoakin. Kirkko on kuitenkin jonkinlainen jarru, joka hidastaa hysteeristä eteenpäin rynnistämistä, hän sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi