eli-Matti Hynninen vieraili Sotungissa Nissbackan kartanon veistospuistossa, jossa on esillä kuvanveistäjä Laila Pullisen töitä.
Luonnon syleilyyn
Sotungin poluilla ja kyläteillä vaelletaan heinäkuussa Pyhät polut -hengessä.
Loviisan kirkkoherrasta Veli-Matti Hynnisestä huokuu rauha. Hän on vastikään palannut pääkaupunkiseudulle neljän päivän vaellukselta Itä-Suomesta, Enonkoskelta.
Tapaamispaikkamme on Nissbackan kartanon veistospuisto, koska heinäkuussa Hynninen ja liikuntaneuvos Tuomo Jantunen johtavat Sotungin poluilla ja kyläteillä vaellusta, joka poikkeaa myös näyttelyssä.
Tämä Pyhät polut -pistovaellus, niin kuin Hynninen sitä kutsuu, on kuusi kilometriä pitkä ja kestää kolme tuntia. Vaelluksella käydään myös luontokoulussa ja tarkoitus on kiivetä Vantaan korkeimmalle vuorelle Högbergetille.
— Olen tutustunut eri pyhiinvaellusreitteihin ja kokenut niillä jotakin sellaista, jonka halusin saada lähemmäs koettavaksi. Aikoinaan Espanjan Santiago de Compostelassa tajusin, että Suomen luonnossa on paljon hyvää, kaunista ja inspiroivaa, joka voisi vedota vaeltajaan jopa enemmän kuin luonto muualla Euroopassa. Asia jäi vaivaamaan minua, ja sille oli tehtävä jotakin.
Niinpä Hynninen ideoi Pyhät polut -yhdistystä ja oli perustamassa sitä. Viime kesänä Pyhät polut -vaellus järjestettiin ensimmäisen kerran. Reitit kulkivat Itä-Suomessa Imatralta Enonkoskelle ja Joensuusta Enonkoskelle.
Vaellukset on tarkoitus saada kansainvälisesti toimiviksi niin, että Suomessa olisi oma pyhiinvaellusreitti kuten esimerkiksi Espanjassa.
Sotungin vaellus on yksi Suomen Ladun valtakunnallisten leiripäivien tapahtumista. Vaellukselle voi osallistua kuka tahansa, joka jaksaa kävellä reitin.
Vaelluksen kokemiseen kuuluu monta suuntaa.
— Pyhät polut -vaellus on liikettä sisäänpäin, ulospäin ja ylöspäin, toteaa Veli-Matti Hynninen.
— Sisäänpäin meneminen on itsetutkistelua ja uusien merkitysten löytämistä itsestä. On jännittävää, miten yhdessä vaeltaminen avaa meissä uusia puolia. Vaeltaessa löytyy uudenlainen mielentila.
— Ulospäin meneminen on luonnon ja toisten ihmisten havainnointia. Vaellus auttaa huomaamaan uudella tavalla tavallisia asioita: kukkia, puita, lintuja ja toisia ihmisiä.
Ylöspäin meneminen on oman Jumala-suhteen tutkiskelua. Hynninen puhuu kaipaus-ulottuvuudesta.
— Jokaisessa ihmisessä on kaipaus Jumala-suhteeseen. Se on meille jo luomisessa annettu. Vaelluksella on lupa etsiä täyttymystä taivaalliseen.
— Vaelluksen mieli on kaiken olemisen syvimmän puolen kohtaamisessa. Se voi olla vaikka vain liikahdus, joka tekee kokemuksesta vaikuttavan.
Hynnisen mukaan jo antiikin filosofit totesivat, että järjellä voidaan päätellä, mutta vasta omin aistein koettu auttaa ymmärtämään, mitä kauneus on.
— Luonnon syleilyyn lähteminen on aina riski, myönteinen sellainen, koska se tarjoaa kokemuksen, joka voi johtaa muutokseen.
Pyhät polut -vaellus su 3.7. klo 8.15–11.30 Sotungissa. Lähtö Hakunilan urheilupuiston leiriportilta. Mukaan omat eväät ja juomat.
Jaa tämä artikkeli: