Jarkko Pennanen on ollut Saara Immosen kummisetä 16 vuotta.
Luonteva rooli
Jarkko Pennanen haluaa olla aikuisen malli kummilapsilleen.
Jarkko Pennanen oli juuri päässyt ripille, kun hänestä tuli ensimmäisen kerran kummi. Taina-kummityttö on nykyisin reilu parikymppinen ja asuu Itä-Suomessa. Vantaalaiset kummilapset asuvat lähempänä kummisetäänsä.
– Saara-kummityttöni asuu Kuusikossa ja on 16-vuotias. Martinlaaksolainen kummipoikani Jere-Matias täyttää tänä vuonna kaksi vuotta. Vaimollani on kummityttö, ja koen olevani hänellekin vähän niin kuin kummisetä.
Kaikki kummilapset ovat Jarkon sukulaisia. Kummiksi pääseminen on ollut hänestä kunnianosoitus ja siihen ryhtyminen on ollut luontevaa.
– Olen aina pärjännyt aika hyvin pienten kanssa. Ensimmäisissä ristiäisissä oli oma rippikoulu lähellä ja uskonnolliset perinteet tuntuivat tärkeiltä ja niitä piti noudattaa. Nuorempana kummius tuntui suuremmaltakin vastuulta, mutta eipä sitä osannut oikein muuta kuin lahjoja silloin tällöin lähettää.
Toisen kummilapsen Saaran ristiäiset pidettiin tämän kotona.
– Saara nukkui koko toimituksen ajan – niin ainakin muistan. Lahjaksi ostin kummilusikan tai -pankin. Joku perinteinen lahja se oli, Jarkko Pennanen muistelee.
Nykyisin Jarkko tapaa Saaraa lähinnä merkkipäivinä. Oman perheen pyörittämiseen kun menee aikaa ja energiaa.
– Kummisuhde on ollut enimmäkseen sukujuhlissa kujeilua ja perusaikuisen esimerkkiä. Haluan olemuksellani viestiä, että kummilapsi voi rohkeasti tulla juttelemaan niitä näitä ja kysyä vaikka neuvoa tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Perinteisesti suvussamme suhtaudutaan asioihin rauhallisesti, eikä niinkään räiskytä ulospäin.
Jarkon mielestä kummi on lapselle ja nuorelle toisella tavalla aikuinen kuin vanhemmat. Kummilapsi voi esimerkiksi huomata kummin perheessä erilaisia tapoja käsitellä asioita.
– Lapsilla ja nuorilla ei varmaan ole liikaa sellaisia aikuisia, joilla on lupa tulla vähän lähemmäksi.
Jarkko Pennasen omia kummeja ovat isän kaksosveljet ja eno vaimoineen. He asuvat Itä-Suomessa, josta myös Jarkon vanhemmat ovat kotoisin.
– Kummini ovat nykyään aika etäisiä, mutta kun olin lapsi, kävimme kesäisin heidän luonaan. Hieno muisto Tohmajärven-kummeista on se, että opin kuuntelemaan Paul Ankaa. Olin alle kouluikäinen, ja aina kun menimme sinne, levy piti laittaa soimaan.
Lappeenrannan-kummeilla oli ompelutarvikeliike, jossa Jarkko oli joskus kesätöissä.
– Odotin, että saisin kaupasta rintamerkin, ja aina kummi löysikin jonkun futisjengin logon, ja äiti ompeli tai silitti sen takkiini kiinni. Kävin myös kummin kanssa kalastelemassa ja uimassa.
Aikuisiässä Jarkko on ollut vaimonsa kanssa kuhertelemassa kummin Tohmajärven-mökillä. Vastapalveluksena pariskunta teki mökillä maalaushommia.
Jarkosta kummi tuntuu läheisemmältä kuin muut enot tai sedät.
– Kai se kummisuhde syntyy myös jonkinlaisesta velvollisuudesta, ’koska olen kummi’. Se tietty lapsi nousee enemmän esille. Itse muistan lapsuudesta, että tuo setä se aina jutteli ja otti kontaktia.
Jaa tämä artikkeli: