Eläkkeelle jääminen mietitytti Rea Anneria etukäteen.
Luova elämänvaihe
Toiset ihmiset ja harrastukset ovat tehneet Rea Annerin eläkepäivistä mielekkäitä.
Kun Rea Anner oli vielä työelämässä, hän mietti, kuinka säilyttää into ja luovuus sitten eläkkeellä.
– Entäpä, jos mikään ei huvita, vaikka aikaa on?
Anner jäi eläkkeelle vuoden 2009 alussa. Hän valmistautui tulevaan käymällä eläkkeelle siirtymiseen valmentavan kurssin. Sen anti jäi laihaksi. Seitsemänkymppisen luennoitsijan lähtökohta ei ollut paras mahdollinen, sillä hän pystyi jatkamaan uraansa eläkkeelläkin.
– Hän neuvoi käyttämään lisääntyvää vapaa-aikaa puolison ja lastenlasten kanssa eli asioihin, joita minulla ei ole. Hän oli juuri viettänyt päivän lapsenlapsensa kanssa, ja se oli kuulemma tehnyt hyvää hänelle – siis kenelle?
– Alkoi vaikuttaa siltä kuin kaikilla olisi jossain onneton, hylätty lapsenlapsi, joka vain odottaa isovanhemman eläkkeelle jäämistä.
Monella on pitkä lista harrastuksia, joihin aikoo käyttää aikaa sitten eläkkeellä. Rea Annerilla ei sellaista ollut.
– En ole lykännyt mielitekojeni toteuttamista. Olen tarttunut asioihin silloin, kun ne ovat maistuneet. Harrastukset vaativat harvoin enemmän kuin ihminen jaksaa. Useinkaan ne eivät stressaa, vaan päinvastoin rauhoittavat.
Työssään Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan tiedottajana Rea Anner oli saanut toteuttaa luovuuttaan.
– Kun sai jonkun idean, toimin. Tekemistä ei voinut katkaista kellonajan mukaan.
Kehittääkseen luovuuttaan työnsä tarpeisiin Rea Anner oli opiskellut myös mainosgraafikoksi. Hän myös maalasi pitkään ikoneja isä Robertin opastamana.
Rea Anner arvelee, että eläkkeelle jääminen voi olla vaikeaa monelle seurakunnan työntekijälle, koska työ on ollut myös harrastus.
– Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan kotikirkko, Pyhän Laurin kirkko, ei ole enää minulle sama kuin ennen.
– Nyt käyn Johanneksen kirkossa messussa. Jotta siitä tulisi kotikirkko, olen käynyt siellä uudelleen ja uudelleen. Niin siitäkin tulee tuttu.
Rea Anner on asunut pitkään Katajanokalla. Kaupunginosayhdistyksen aktiivina hän on tutustunut alueen asukkaisiin. Ystävissä on niin entisiä koulu- kuin työtovereitakin.
– Yhdet ystävät houkuttelivat minut italian kielen keskustelupiiriin. Olen lukenut kieltä vuosia, mutta tuntuu kuin koko ajan olisi jauhot suussa.
Eläkeläiselämä on ylipäätään ollut toimeliasta: puutarhapalsta tarvitsee hoitajansa ja raparperit hillonkeittäjänsä.
Joitakin vuosia sitten Rea Anner näki Laurin elojuhlilla samppanjapullon metallikorkista tehdyn pikkutuolin. Hän piti ideaa niin hyvänä, että kehitti siitä oman versionsa ja toteuttaa nyt luovuuttaan silläkin tapaa.
– Saan korkkeja ystäviltäni ja saatan näperrellä tuoleja vaikka tv:tä katsellessa. Voin antaa sellaisen lahjaksi, kun jollakin on esimerkiksi syntymäpäivä.
– Pikkulahja ilahduttaa, vaikka jokainen näkee, että se on tehty roskasta. Se ei ole itsessään minkään arvoinen, mutta kertoo, että sinulla on paikka sydämessäni.
Jaa tämä artikkeli: