Susanna Mishael piristää kotona asuvia vanhuksia taiteen keinoin.
Luova hetki
Taideohjaaja Susanna Mishaelilla on mielenkiintoinen työ. Hän vierailee kotona asuvien huonokuntoisten ikäihmisten luona Tikkurilan ja Martinlaakson alueella ja aktivoi heitä taiteella. Hän ohjaa myös vanhusten Virtapiiri-kerhoja Martinlaaksossa ja Simonkylässä.
Joulukuussa alkanut osa-aikainen pesti Vantaan kaupungin kotihoidon Aktiivisesti kotona -hankkeessa jatkuu tämän vuoden loppuun saakka.
Susanna vierailee vanhusten luona yleensä kerran viikossa. Käynti kestää kahdesta neljään tuntia.
— Ei tuntuisi mukavalta vain lähteä nopeasti vanhuksen luota pois. Hän saattaa haluta, että juomme yhdessä kahvit ja juttelemme taidehetken jälkeen, Susanna kertoo.
Paperisommitelmia ja tanssimusiikkia
Taidetyö vanhusten parissa vaatii herkkyyttä tunnistaa heidän tarpeensa.
— Jos ihmisen kyky ilmaista itseään on heikentynyt, täytyy osata lukea hänen toiveitaan ja tarpeitaan pinnan alta, Susanna sanoo.
Eräs vanhus, jonka luona Susanna käy, on harrastanut aiemmin posliininmaalausta. Siveltimen käyttö ei häneltä enää onnistu. Nyt hän on voinut sommitella paperista leikattuja kuvioita kuvaksi.
Toiselle vanhukselle tanssiminen on ollut tärkeä osa elämää. Enää hän ei pysty tanssimaan. Susanna on soittanut vanhuksen luona tanssimusiikkia. Samalla vanhus on saanut muistella, mitä kaikkea hän on lavatansseissa elämänsä varrella kokenut.
— Kun mieleen nousee positiivisia asioita, ihminen piristyy, Susanna sanoo.
Susanna on myös neulonut yhdessä vanhuksen kanssa. Kerran hän luki eräälle vanhukselle pätkän tämän kirjahyllystä löytyneestä Laila Hirvisaaren kirjasta. Vanhus ei enää näe itse lukea, mutta hän sai näin muistella uudelleen kerran lukemaansa kirjaa. Yksi iäkäs ihminen on kertonut Susannalle elämäntarinaansa.
— En olisi malttanut ollenkaan lähteä hänen luotaan, kun tarina jäi jännään kohtaan.
”Älä vielä lähde”
Snellman-korkeakoulusta taidepedagogiksi valmistunut 38-vuotias Susanna asuu Hakunilassa neljän lapsensa kanssa. Susanna maalaa akryyli- ja öljyväreillä, piirtää pastelliväreillä sekä tekee hiilipiirustuksia. Hänen töitään on tulossa ensi syksynä esille Olotila-kahvilaan Tikkurilaan.
— Taiteen tekemisessä onnistumisen riemu tulee siitä, että on luonut tähän maailmankaikkeuteen jotain, josta voi nauttia itse ja josta toiset voivat nauttia, Susanna sanoo.
— Luominen on terapeuttista ja eheyttävää. Vanhukset eivät ehkä enää voi luoda uutta samalla tavalla kuin nuoret. Taiteen avulla he voivat kuitenkin huomata, ettei heidän luomiskykynsä ole ehtynyt.
Vanhuksiin tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen on vaatinut aikaa.
— Tutustumisen myötä on tultu ystäviksi, eikä ystävää haluaisi jättää yksin kotiin. On riipaisevaa, kun vanhus on tarttunut minuun ja sanonut, että älä vielä lähde, Susanna kertoo.
Apuna kulttuurisalkku
Moni vanhus viettää suurimman osan ajastaan yksin kotona. Heidän ainoa harrastuksensa saattaa olla television katselu. Voi olla, että vanhus ei ole käynyt ulkona pitkään aikaan.
Kerran Susanna otti villakoiransa mukaan tapaamaan vanhusta, joka toivoi koiravierasta kylään. Erään vanhuksen kanssa Susanna on käynyt viemässä kynttilän haudalle.
Nyt Aktiivisesti kotona -hankkeeseen etsitään vapaaehtoisia, jotka voisivat esimerkiksi kertaluonteisesti saattaa vanhuksen kulttuuririentoon. Hankkeeseen kaivataan myös vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita kulkemaan vanhuksen rinnalla pidemmän aikaa.
Vapaaehtoiset voivat hyödyntää työssään kulttuurisalkkuja, joista löytyy virikkeitä yhteisiin taidehetkiin. Vapaaehtoiseksi voi ryhtyä, vaikka taiteen tekeminen ei tuntuisi omalta jutulta. Vapaaehtoinen voi toimia vanhuksen kanssa monin tavoin.
Mitä vanhusten luona tehtävä työ on antanut Susannalle?
— On antoisaa, kun saan työssäni tavata ihmisiä, jotka ovat pitkän elämänsä aikana ehtineet kokea niin paljon, hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli: