Mä oon niin hyvä!
Hymyn evääminen ja katseen pois kääntäminen voi tuntua iskulta vasten kasvoja. Hyvän kylväminen ei vaatisi paljon, mutta sitä en vain meinaa millään saada arjen tuoksinassa aikaiseksi.
Kuinka minä, Facebookista riippuvainen, malttaisin tehdä arkipäivän pieniä hyvyyksiä ilman peukutusten tuomaa huomiota?
Nykypolitiikassa ja -talouselämässä huomiota saavat ja luotettavuutta lisäävät lihasmassa ja juoksukilometrit. Kauppalehdessä kerrottiin, miten työelämässä menestyjä tuotteistaa ja myy itsensä työhaastattelussa kokonaisvaltaisena pakettina. Sinun tulee osata esittää oman elämäsi menestyjää ja pitää kynttilää vakan päällä. Jos satut kerran olemaan niin hyvä, niin so what!
Erään mediaseksikkään tuotantoyhtiön kahvihuoneessa on taulu, jossa esitellään prosessin kymmenen vaihetta. Sen viimeisessä kohdassa palkitaan ne, jotka ymmärsivät jäädä tiimin ulkopuolelle jo alkuvaiheessa. Kyynisimpiä tämä naurattaa: kun et tee mitään, et mokaa. Samaan aikaan jokainen tietää, ettei vilpitönkään hyvä aikomus aina johda hyvään.
Minä uskon, että tämän jatkuvan epävarmuudenkin keskellä kannattaa uskaltaa laittaa itsensä likoon. Vaikka ei saisi vastahymyjä eikä peukutuksia, työprosessi menisi välillä kiville eikä tulisi kutsuja työhaastatteluihin, itsensä alttiiksi laittaminen valmistaa meitä kohtaamaan suuren tuntemattoman.
Jaa tämä artikkeli: