Maailman laidalla
Suku ihmisen turmellen maitaan
jo on joutunut maailman laitaan.
Kun laita kerran keinahtaa,
niin kaikki pettää, kaikki putoaa,
kun on törmätty maailman laitaan.
Sumeaksi on viisaus käynyt,
eikä jatkuvaa kasvua näy nyt.
Vain tyhjän lintu huhuilee,
ja sielu syyllisyyttään värisee.
Sumeaksi on viisaus käynyt.
Ohi maailman vaappuvan laidan
yhä viittoja on polun kaidan.
Päin kolmen ristin kukkulaa
se polku eksyneitä taluttaa
ohi maailman vaappuvan laidan.
Siinä Kärsimyspuun kivikolla
ilo meidän on yhdessä olla,
kun Luoja saapuu lahjoissaan,
kun leipä, viini meille jaetaan
pyhän Kärsimyspuun kivikolla.
Leipä, viini — ne kasvavat maasta,
miksi maata saa turmella saasta?
Oi köyhtymyksen kirkas tie,
nyt vapautta kohti meitä vie!
Pyhät lahjat — ne kasvavat maasta.
Jaa tämä artikkeli: