Vanha postiauto teki Juho Leppäsen kanssa hyväntekeväisyysmatkan Nepaliin.
Maailmanmuuttaja
Juho Leppänen haki Nepalista pakettiautolla korvakoruja.
Jotain voisi itsekin yrittää tehdä, ajatteli Juho Leppänen, 23, kierreltyään pari vuotta sitten Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kuvaamassa avustuskohteita. Eikä asia jäänyt vain ajatuksen asteelle. Elokuussa Juho starttasi firmansa pakettiauton ja lähti ajamaan kahden kaverinsa kanssa kohti nepalilaista turvakotia.
Nepalin-matkan tarkoituksena oli hakea turvakodin naisten valmistamia koruja myytäväksi Suomeen. Korujen myynnin ansiosta muun muassa ihmiskaupan ja perheväkivallan uhreiksi joutuneet naiset voivat ansaita itse elantonsa.
— Tempauksemme on tuottanut tähän mennessä yli 50 000 euroa lahjoitettavaa Fida Internationalille, joka valittiin toimittamaan keräämämme rahat perille, Juho kertoo.
”Ei pelottanut”
Nuoret miehet taittoivat matkaa vanhalla postiautolla, jonka mittarissa oli lähtöhetkellä 250 000 kilometriä. Matkareitti kulki halki Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Kiinan, Pakistanin ja Intian. Matka ei sujunut ongelmitta. Maanjäristys oli vienyt Pakistanissa 27 kilometriä tietä. Siksi matkaa jatkettiin vesiteitse.
— Pakettiauto lastattiin lauttaan, joka oli oikeastaan hieman kirkkovenettä suurempi vene, Juho Leppänen kertoo.
Reissaajat kokivat kolme kuukauden aikana monenlaista. Juhoa ei kuitenkaan kertaakaan varsinaisesti pelottanut. Ei edes silloin, kun matkattiin terroristiuhan alla Pakistanissa. Seurue ajoi samaa tietä, missä oli edellisenä päivänä tapettu 21 ihmistä.
— Minua ei pelottanut, koska tiesin, että matkalla on tarkoitus. Saimme myös kannustavia viestejä, ja tiesin, että meidän puolestamme rukoiltiin Suomessa.
Hänen ideoimansa tempaus keräsi ympärilleen parinkymmenen ihmisen tiimin. Projektia seurattiin Autolla Nepaliin -blogin ja Facebookin kautta, jossa hanke sai yli 11 000 tykkääjää.
Tasa-arvon takia
Autolla Nepaliin -hankkeen tuotolla halutaan auttaa paitsi turvakodin naisia myös katulapsia sekä kastittomien kylien hyljeksittyjä ihmisiä. Juho Leppäsen mielestä auttaminen on oikeastaan väärä sana. Hänen mukaansa Nepaliin lähdettiin tasa-arvon takia.
— Me Suomessa kasvaneet nuoret olemme saaneet osaamisemme maksuttoman koulujärjestelmän ansiosta. On väärin, että toiset saavat paljon ja toiset eivät juuri mitään. Halusimme omalta osaltamme korjata tätä epäkohtaa, Juho sanoo.
Auttaminen kuulostaa Juhon mielestä hassulta senkin vuoksi, että nepalilaiset tuntuivat olevan onnellisempia kuin suomalaiset.
Yhden videopäivityksen Juho ja kumppanit lähettivät nepalilaisesta kylästä, jossa asuu köyhiä kastittomia.
— Ihmiset, jotka eivät kokeneet olevansa minkään arvoisia, näkivät että heidän vuokseen ajettiin Nepaliin Suomesta asti. Ehkä he sen ansiosta alkavat itsekin arvostaa itseään ja uskoa olevansa oikeutettuja parempaan kohteluun ja elämään, Juho miettii.
Kolari kotimatkalla
Kotimatkalla auton kyytiin pakattiin muutama sata korvakorua. Lähes 5000 kaulakorua toimitettiin lentorahtina Suomeen. Turvakodin naisten valmistamia koruja myy Store of Hope -verkkokauppa.
Paluu synkkään Suomeen on tuntunut Juho Leppäsestä juhlalta ja arki kotona levolliselta.
— On kivaa, kun saa olla töissä ja täyttää kotona astianpesukonetta.
— Suomessa ei tarvitse kantaa käsidesiä mukanaan ulos syömään mennessä, ja Suomen byrokratia tuntuu pieneltä, kun on taistellut Intian tullin kanssa, hän listaa kotimaan hyviä puolia.
Nyt Juho keskittyy käytettyä valokuvauskalustoa myyvän nettikauppansa pyörittämiseen. Pitkän matkan tehneeseen pakettiautoon on vaihdettu talvirenkaat alle. Maaliskuussa on edessä katsastus.
— Saa nähdä miten pitkä korjauslista on tiedossa, Juho toteaa.
Ei ole kirkossa kuulutettu, etteikö Juho taas jonain päivänä saattaisi pistää pystyyn hyväntekeväisyysprojektin. Ainakin vuoden hän aikoo olla aloillaan.
— Olen miettinyt, että saatan kirjoittaa Nepalin-reissusta kirjan.
Juho Leppänen vei nepalilaisen kaulakorun kehitysministeri Heidi Hautalalle ke 14.11.
Jaa tämä artikkeli: