Tyttösotilas ja nukke Monrovian liepeillä Liberiassa vuonna 2003. Kuva: Lehtikuva / AFP / Georges Gobet
Maailmassa on 100 000 tyttösotilasta
Noin kolmannes lapsisotilaista on tyttöjä. Liberiassa nuorimmat tyttösotilaat ovat olleet vain 7-vuotiaita.
Monelle ensimmäinen mielikuva lapsisotilaasta on pieni, tummaihoinen poika rynnäkkökiväärin kanssa. Karkean arvion mukaan maailmassa on lapsisotilaita eli alle 18-vuotiaita sotilaita noin 300 000 ja näistä 30-40 prosenttia tyttöjä. Silti media ja tieteellinen tutkimuskin usein unohtavat tyttösotilaat.
Turun yliopiston valtio-opin laitoksen tutkijakoulutettava Leena Kotilainen halusi tarttua valmistuvassa väitöskirjassaan juuri tähän vaiettuun sotilasjoukkoon. Hän teki tutkimushaastatteluja Liberiassa kolmesti ja vietti maassa yhteensä viisi kuukautta.
”Tytöt ovat sodankäynnissä aivan samanlaisissa asemissa ja tilanteissa kuin pojat ja miehetkin, tuki-, komennus- ja taistelujoukoissa. Ymmärtääksemme sodankäyntiä ja sen dynamiikkaa, on tiedettävä mahdollisimman laajalti sodan eri osapuolista, ja kuultava heidän ääntään”, Kotilainen toteaa.
Sota jättää jälkensä tyttöihin
Liberiassa on ollut kaksi sisällissotaa vuosina 1989-1995 ja 1999-2003. Sodan seuraukset näkyvät Liberiassa ja sotaan osallistuneissa lapsissa pitkään. Tyttösotilaista moni on ajautunut myöhemmin huumeriippuvuuteen tai prostituutioon.
Tyttösotilaiden sodassa viettämä aika on vaihdellut puolestatoista kuukaudesta useisiin vuosiin. Nuorimmat olivat 7-vuotiaita sotaan joutuessaan.
”Jos on kasvanut aikuiseksi sodankäynnin keskellä, miten voi palata ja sopeutua niin sanottuun normaaliin yhteiskuntaan, jos sellaisesta ei ole aiempaa kokemusta tai muistikuvaa?”, kysyy Kotilainen.
|
Lapsisotilaat katselevat ulos sotilasleirin ikkunasta Kongon demokraattisessa tasavallassa 2003. Kuva: Lehtikuva / Reuters / Jacky Naegelen. |
Tukiohjelmat eivät ole onnistuneet
Kotilainen haastatteli kaikkiaan 130 tyttösotilasta Liberian pääkaupungissa Monroviassa ja kolmella muulla paikkakunnalla. Huonoimpaan asemaan ovat päätyneet ne, joilla ei ole perhettä jonka luokse olisi sodan jälkeen voinut palata. Myös pääkaupungin slummeissa on vaikeat olosuhteet.
”Nämä naiset ovat kokeneet kaikki sodan vaiheet, osa on lähtenyt mukaan vapaaehtoisesti, toiset on siepattu mukaan. Monia on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi. Valtavien traumojen käsittelyyn ei ole valtio juurikaan pystynyt tarjoamaan apua, vaikka tukiohjelmia vuoden 2003 jälkeen perustettiinkin”, toteaa Kotilainen.
Sodanjälkeiset sukupuolisensitiiviset ohjelmat epäonnistuivat. Naisille tarjottiin ammatteja kuten tarjoilija, leipuri ja ompelija, mutta näille aloille on jo riittämiin työvoimaa.
”Haastatelluistani yksi onnistuu elättämään itsensä räätälintyöllä. Se on aika huono prosentti. Miehille taas tarjottiin rakennus-, putki-, ja metallityötä, jota tietenkin on paljon, kun yhteiskunnan infraa sodan jälkeen taas rakennetaan”, Kotilainen tuhahtaa.
Sodasta toipumiseen ja huume- ja prostituutioloukusta poispääsyyn vaaditaan tutkijan mukaan terapiaa tai tukihenkilötoimintaa, vieroitushoitoa sekä ammatillista koulutusta.
”Jos yksikin kolmesta kohdasta puuttuu tai epäonnistuu, ei entisten tyttösotilaiden elämäntilanteeseen ole luvassa muutosta.”
|
Tyttösotilaat ovat vielä jossain määrin tabu. "Lapsisotiluus ylipäätään on kauheaa, ja tyttöjä ei ehkä haluta nähdä sodan toimijoina samalla tavoin kuin poikia ja miehiä", arvelee Leena Kotilainen. Kuva: Heidi Horila. |
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kongon raiskaussodat nähneellä Esther Ngomalla on kaksi haavetta, joista toinen toteutuu jo
Hyvä elämäSeksuaalinen väkivalta on Kongossa ase. Uhreiksi joutuu myös pieniä lapsia. Maailmaa kiinnostaa tietokoneissa käytettävä koltaani.
