Kongon raiskaussodat nähneellä Esther Ngomalla on kaksi haavetta, joista toinen toteutuu jo
– Raiskaamisen tarkoitus on työntää naiset alas, kertoo Suomen ekumeenisen neuvoston Vastuuviikon lähettiläs Esther Ngoma.

– Raiskaamisen tarkoitus on työntää naiset alas, kertoo Suomen ekumeenisen neuvoston Vastuuviikon lähettiläs Esther Ngoma.

Kongon raiskaussodat nähneellä Esther Ngomalla on kaksi haavetta, joista toinen toteutuu jo

Seksuaalinen väkivalta on Kongossa ase. Uhreiksi joutuu myös pieniä lapsia. Maailmaa kiinnostaa tietokoneissa käytettävä koltaani.

Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta Kongolla ei mene hyvin.

Keski-Afrikassa sijaitseva Kongon demokraattinen tasavalta on jättiläismaa, jolla on valtavat luonnonvarat. Maailmaa kiinnostaa ennen kaikkea koltaani, jota käytetään käytännössä kaikissa maailman tietokoneissa ja kännyköissä. Eri arvioiden mukaan noin 60–80 prosenttia maailman koltaanista kaivetaan Itä-Kongossa.

Mineraalirikkauksista huolimatta Kongo on yksi maailman köyhimmistä ja kaoottisimmista maista. Rahat valuvat pienelle eliitille ja ulkomaisille suuryrityksille, ja maassa on vuosikausia jatkunut monimutkainen sisällissota. Paikalliset ja ulkomaalaiset sotilaalliset ryhmät, kapinalliset ja rikollisjärjestöt käyvät raakaa sotaa maaseudulla ja viidakoissa.

Siksi etenkään Kongon naisilla ei mene hyvin. Seksuaalinen väkivalta on maassa yleinen ase. Raiskauksilla pyritään ennen kaikkea kylvämään kauhua.

– Raiskaamisen tarkoitus on työntää naiset alas. Sen tarkoitus on tuhota heidät, kertoo Esther Ngoma. Kongolainen Ngoma on yksi Suomen ekumeenisen neuvoston Vastuuviikon lähettiläistä. 23.–29.10. vietettävän vastuuviikon teema on naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta.

Kongossa raiskaukset eivät rajoitu aikuisiin naisiin, vaan uhreiksi joutuu pieniä lapsiakin. Muu perhe saatetaan pakottaa katsomaan, kun äiti, tytär tai vaimo raiskataan.

– Kun joku ottaa miehen vaimon ja raiskaa hänet, mies tulee hulluksi. Se on sama kuin tappaisi miehen, Ngoma sanoo.

Ehkä Jumala voi tehdä jotain. Me voimme vain puhua maailmalle.
– Esther Ngoma

"Tämä ei ole vielä tässä. Te voitte vielä elää."

Esther Ngoma on syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään Itä-Kongossa Bukavun ja Goman alueella. Elämä sodan keskellä oli epävarmaa.

– Voit mennä nukkumaan, mutta et voi olla varma, heräätkö aamulla, Ngoma kertoo.

Ngoma opiskeli politiikantutkimusta ja hallintotieteitä ja päätyi työskentelemään YK:n alaiseen järjestöön, joka auttoi seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia takaisin jaloilleen.

Kongossa vaarallisimpia alueita ovat maaseudut. Kaupungeissa sisällissota on tällä hetkellä pitkälti hiipunut, mutta sotilaalliset ryhmät jatkavat toimintaansa viidakoissa. Ngoma ja hänen kollegansa kiersivät Itä-Kongon maalaiskyliä ja tarjosivat raiskatuille naisille ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä. He myös auttoivat naisia perustamaan pieniä yrityksiä, joilla naiset pääsivät takaisin jaloilleen.

Esther Ngoman mukaan se on tärkeää. Kun nainen raiskataan, perhe ja yhteisö saattavat kääntää hänelle selkänsä. Yksinäinen ja avuton nainen ei voi elättää lapsiaan. Niinpä myyntikojun tai muun elinkeinon perustaminen on iso askel kohti parempaa.

– Kongossa monilla ihmisillä ei ole mitään, ei edes ruokaa. Kun heille järjestää toimeentulon, he ovat äärettömän onnellisia. He tietävät, että heidän lapsensa saavat syödä, Ngoma selittää.

– Me annoimme heille toivoa ja sanoimme, että tämä ei ole vielä tässä. Että te voitte vielä elää.

Kun Ngoma ja muut järjestön työntekijät tulivat kyliin, heidät otettiin vastaan tanssien ja laulaen. Sitten koitti päivä, jolloin riskit kävivät toteen. Ngoma oli käymässä eräässä maalaiskylässä, kun kapinallisjoukko iski. Kapinalliset veivät naiset metsiin, ja Esther Ngoma joutui mukaan.

Kahden viikon vankeuden jälkeen Ngoma onnistui pakenemaan. Hän päätyi Kongon ja Ruandan rajalla virtaavan Ruzizi-joen rantaan. Sieltä hänet löysi ruandalainen kalastaja, joka vei Ngoman joen yli Ruandaan ja jätti hänet katoliseen kirkkoon. Katoliset nunnat veivät Ngoman sairaalaan ja saivat yhteyden hänen työnantajaansa.

Ngoma ei kuitenkaan halunnut palata Kongoon. Hän matkusti Ruandan pääkaupungin Kigulin kautta Venäjälle ja tuli turvapaikanhakijana Suomeen.

Esther Ngoma työskentelee oppilaitospappi Sanna Uusitalon assistenttina vuoden loppuun asti.

Esther Ngoma työskentelee oppilaitospappi Sanna Uusitalon assistenttina vuoden loppuun asti.

Kaksi haavetta, joista toinen toteutuu jo

Esther Ngoma istuu taukotilan nojatuolilla Helsingissä seurakuntien talossa. Viereisellä tuolilla istuu oppilaitospappi Sanna Uusitalo. Ngoma kulkee vuoden loppuun asti Uusitalon assistenttina Stadin ammattiopistossa.

– Esther on niin rohkea ja viisas nainen. Mä olen oppinut häneltä niin paljon, Uusitalo sanoo.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osa ei Esther Ngoman mukaan ole helppo. Kun koko elämä jää taakse, ihminen alkaa unohtaa, kuka on. Kaikki pitää aloittaa alusta.

Ngoma on asunut Suomessa kuusi vuotta. Sinä aikana hän on löytänyt aviomiehen, saanut kaksi lasta, jatkanut opintojaan Helsingin yliopistossa ja saanut cv:nsä eloon Helsingin seurakuntayhtymässä. Nyt hänellä on kaksi suurta haavetta.

Ensinnäkin Esther Ngoma haluaa auttaa Suomessa asuvia koulutettuja maahanmuuttajanaisia löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

– Haluan auttaa heitä selvittämään, miten he voisivat olla hyödyksi ja jakaa osaamistaan tälle maalle, joka on ottanut meidät vastaan.

Suunnitelmissa olisi ehkä kansalaisjärjestö, mutta käytännössä palikat ovat vielä levällään. Toinen haave sen sijaan toteutuu jo nyt: Ngoma haluaa kertoa maailmalle, mitä Kongossa tapahtuu. Vuosia jatkunut sisällissota, raiskausten kulttuuri ja suuryritysten likainen peli mineraalimarkkinoilla ovat aiheita, joista harvat ihmiset länsimaissa tietävät.

Mitä asian eteen sitten voisi tehdä? Ngoma hymähtää.

– Ehkä Jumala voi tehdä jotain. Me voimme vain puhua maailmalle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi