Etelä-Suomessa on loistavat mahdollisuudet maastopyöräilyyn, koska täällä metsissä on paljon ihmisten tekemiä polkuja.
Maastopyöräily on välineurheilua, Kari Veikkolainen!
Kari Veikkolainen poikkeaa usein työmatkoillaan metsäpoluille.
Pyörätiet ovat pyöräilyä varten. Metsään mennään kumisaappailla ja mielellään sienikorin kanssa.
– Metsässä on mukava kulkea pyörälläkin. Metsämaasto tarjoaa haasteita. Samalla ehtii nautiskella luonnosta ja katsoa sienipaikat. Joskus olen pysähtynyt pyörälenkillä poimimaan tatteja. Etelä-Suomessa on loistavat mahdollisuudet maastopyöräilyyn, koska täällä metsissä on paljon ihmisten tekemiä polkuja.
Metsässä mieli rauhoittuu.
– Totta. Maastossa pyöräileminen on rentouttavaa, ja sen avulla saa ajatukset irti työasioista. Pyöräilen työmatkat 3–4 kertaa viikossa ympäri vuoden. Lyhintä reittiä teitä pitkin polkemalla matkaa kertyy parikymmentä kilometriä yhteen suuntaan, ja siihen kuluu aikaa tunnin verran. Mutta poikkean usein työmatkalla metsäpoluille. Silloin matkaan voi mennä useampi tunti.
– Käyn pyöräilemässä metsässä talvisinkin. Useilla harrastajilla on talvisin pyöränrenkaissa nastat, mutta minä olen pärjännyt ilman.
Maastopyöräily on välineurheilua.
– Harrastuksessa pääsee alkuun halvalla, mutta kyllähän tähän kaikki rahat saa menemään. Sikäli maastopyöräily on välineurheilua, että jos aikoo pärjätä lajissa, kalustonkin täytyy olla kohdillaan.
Edustat Korson Kaikua. Pyöräilit viime kesänä Tahko MTB -maastopyörätapahtumassa 240 kilometrin matkalla maaliin toisena. Edellisenä vuonna voitit 180 kilometrin matkan. Noin pitkät matkat ovat valtava fyysinen rasitus. Ei ole mitään järkeä polkea henkensä kaupalla.
– Ei kai tässä henkensä kaupalla poljeta. Vielä on henki säilynyt. Kilpailuissa, joissa ajetaan yhden vuorokauden ajan, ehtii kertyä matkaa noin 300 kilometriä. Sellaisen kilpailun jälkeen minulla on kerran ollut sairaalareissu lähellä. Opin, että oikeanlainen palautumistankkaus kovan rasituksen jälkeen on tärkeää. Onnistunutkin palautuminen tuollaisen suorituksen jälkeen vie viikosta pariin viikkoa.
Olet riippuvainen urheilusta. Eppu Normaalin biisiä mukaillen, sust on tullu urheiluhullu.
– Molemmat väitteet pitävät varmasti paikkansa. Kaverini on tehnyt minulle treeniohjelman, jossa on varattu yksi vapaapäivä viikossa kropan palautumiseen. Lepopäivän pitämistä on välillä vaikea noudattaa.
– Kilpailukausi alkaa toukokuussa Etelä-Ranskassa. Osallistun kesän mittaan 20–30 kisaan. Niissä tapaa kavereita, ja samalla selviää kuka on kovimmassa kunnossa ja kenellä pyörä pysyy parhaiten lapasessa.
Jaa tämä artikkeli: