”Sairaanhoitajana olen jokapaikanhöylä. Työhön kuuluu lääkehoidosta vastaamista, tarviketilauksia, hoitoneuvotteluja, yhteistyötä esimerkiksi fysioterapeutin kanssa ja perushoitoon osallistumista. Sairaanhoitajan vastuu on suuri, sillä lääkäri käy 1–2 kertaa viikossa. Tykkään työstäni, se on itsenäistä. Ehdin tehdä työni kunnolla. Lähihoitajilla on kiireisempää ja fyysisesti rankempaa, vuoron aikana on suihkutuksiakin. Ei siinä juuri jää aikaa seurustelulle.

Aamuvuoro alkaa raportilla. Sen jälkeen on työnjakoa, verikokeiden ottamista, tilausten tekemistä, aamupalan jakoa, syömisessä avustamista, suihkutuksia. Sitten teen paperitöitä. Päivä rytmittyy ruokailujen mukaan. Aamupalaan menee tunti, lounaaseen tunti, sitten onkin iltapäiväkahvit, päivällinen ja iltapala. Välillä tuntuu, että elämä on täällä yhtä syömistä.

Vanhukset tulevat tänne loppuelämäkseen. Monilla on pitkälle edenneitä muistisairauksia. Siitä huolimatta he kuntoutuvat täällä. Heidät avustetaan pyörätuoliin istumaan ja tarjotaan fysioterapiaa. Kaikki vanhukset eivät halua nousta vuoteesta. Osa käy itse vessassa, osa autetaan vessaan. Monilla on vaipat, mutta ei meillä sanota, että nyt ei ehditä auttaa vessaan, laske vaippaan vaan. Kyllä vessaan pääsee, kun on tarve.

Saunaan osa vanhuksista pääsee kerran viikossa. Ulkoilumahdollisuuskin tarjotaan. Hoitajavoimin se hoituu, ja kesällä omaiset ovat aktiivisia. Pitkään vanhainkodissa ollut vanhus laitostuu. Kun kysytään, haluaako hän lähteä ulkoilemaan, hän saattaa vastata, että ei, kävin jo viime kuussa. Väenpaljoudesta ja normaaleista asioista tulee pelottavia.

Koko ajan mietitään, ovatko kaikki lääkkeet tarpeen ja lääkkeiden vähentämistä kokeillaan ajoittain. Nukahtamislääkkeitä ei mielellään käytettäisi lainkaan, ja on ollut aikoja, ettei niitä ole ollut kenelläkään. Nyt vanhuksilla on niin paljon virikkeitä päivisin, että yöt ovat rauhoittuneet.

Omaisten kanssa pidetään hoitokokouksia. Silloin kun vanhuksen voinnissa on ollut muutoksia, tavataan useammin. Yleensä omaiset toivovat, että vanhus voisi olla loppuelämänsä vanhainkodissa ja saisi riittävän kivunlievityksen loppuvaiheessa. Omaisten kanssa käydään läpi kuolemaan liittyviä asioita ennen kuin vanhuksen vointi huononee. Kysymme, onko hoitotahtoa. Keskustelu on yleensä asiallista.

Jos jotakin saisin muuttaa, niin haluaisin lisää käsipareja töihin, vaikka kylvettämään vanhuksia. Osaaville ihmisille pitäisi myös saada lisää valtuuksia, esimerkiksi lähihoitajille lääkehoitoon liittyen. Olisi ihanteellista, jos lääkäri olisi läsnä joka päivä.

Toivoisin myös, että omaiset olisivat osallistuvampia. On surullista, että jollakin voi olla viisi lasta, eikä kukaan tule katsomaan. Läheisen kaipuu on monilla kova, mutta muistisairaalla se saattaa olla äiti, jota hän kaipaa. Työni ei ole kauheasti vaikuttanut siihen, miten suhtaudun vanhenemiseen. Toivon kuitenkin, ettei tarvitsisi viettää pitkään laitoksessa, sillä eihän elämä siinä kunnossa enää herkkua ole, varsinkaan jos ei ole omaisia.”

Outi, sairaanhoitajana
kaupungin vanhainkodissa

”Mieheni on ollut vanhainkodissa muutaman vuoden. Sanoisin, että hän ei joutunut sinne vaan pääsi. Paikka ei järjestynyt ihan heti. Jonoa oli, mutta mies- ja naispaikat ovat erikseen ja miehiä oli vähemmän. Aluksi häntä kuntoutettiin paljon, vietiin kuntosalillekin. Nyt hän on huonommassa kunnossa, mutta olen toivonut, että hänet nostettaisiin istumaan voinnin mukaan.

Lisää hoitajia tarvitaan aina, erityisesti siksi, että on muistisairaita, jotka liikkuvat hyvin, eikä hoitaja aina ehdi joka paikkaan. Toisaalta nyt hoitajilla on aikaa seurustella. On mukavaa, kun he vaikka katsovat televisiota vanhusten kanssa. Hoitajia on monenlaisia ja -ikäisiä, mutta heitä en voi moittia. Mieheni omahoitaja on ihana, hän tekee enemmänkin kuin välttämättömimmän. Hoitajat eivät näytä väsymystä tai kiirettä vanhuksille, mutta joskus vuoron päätteeksi saattaa kuulua huokaus.

Käyn vanhainkodilla usein auttamassa syöttämisessä ja juttelemassa. Syöttäminen vie aikaa, siinä voi mennä yli tunti. Ei hoitajilla välttämättä olisi aikaa sellaiseen. Ruoka on erittäin hyvää. Suolatonta se on, mutta onneksi suolaa saa lisätä.

Vessaan vanhukset pääsevät avustettuina, mutta joskus avun saaminen voi kestää. Silloin minä käyn sanomassa hoitajalle, että tuo rouvan tuolla pitäisi päästä vessaan, vaikka tiedän, ettei omaisen pitäisi tällaisiin puuttua.

Vuosien aikana olen oppinut välttämään sanaa koti. Kun olen lähdössä, sanon miehelleni lähteväni kauppaan tai syömään, enkä kotiin. Se on helpompaa hänelle. Säästän miestäni monilta asioilta. Kotiin en ole enää häntä ottanut käymään, se oli liian raskasta. Ulos vien, ja kesällä käydään jäätelöllä ja tervehditään tuttavia. Ohjelmaa vanhainkodeissa on paljon. On lauluryhmiä, seurakuntien ryhmiä, haitarimusiikkia, tuolijumppaa, askartelua ja bingoa. Musiikki on selvästi tärkeää vanhuksille.

On vanhuksia, joita ei käydä katsomassa koskaan. Sellaisten puolesta voisin itkeä. Joitakin käy katsomassa joku vapaaehtoinen. On karmea tilanne, kun samassa huoneessa toisen luona käyvät lapset ja lastenlapset ja toisella ei käy koskaan kukaan. Yritän vaihtaa muutaman sanan kaikkien kanssa.

Lääkäri käy talossa ainakin kerran viikossa. Vaihtuvuus on ollut suuri. Kerran yksi muutti mieheni lääkitystä näkemättä miestäni, pelkän sairaskertomuksen perusteella. Lääkärin päätöksiä harvoin kyseenalaistetaan. Yleisesti ottaen lääkkeiden käyttöä on vähennetty. Mielestäni saan hyvin tietoa siitä, miten mieheni on voinut, mutta vaikeampi on saada tietoa siitä, missä mennään hänen sairaudessaan. Haluaisin tietää, ovatpa uutiset hyviä tai huonoja, jotta osaisin valmistautua. Sitä elämäni on viime vuodet ollut, valmistautumista johonkin.

Kun olen seurannut elämää vanhainkodissa, ei minua pelota vanheneminen. Olen nähnyt, kuinka naisten hiuksia föönataan, kynnet lakataan ja laitetaan meikkiä ja hajuvettä, sellaista minäkin toivon! Sanoisin, että Vantaalla vanhustenhoito on järjestetty hyvin ja hoitoa saa, mutta omaisen pitää jaksaa selvittää, osata hakea ja vaatia. Täytyy uskaltaa, täytyy perustella, mutta sen jälkeen ei mikään ole mahdotonta.

Marja, vanhainkodissa olevan
miehen vaimo

Outin ja Marjan nimet on muutettu.