null Makkarasalaattia ja nakkeja voitaikinassa – suomalaisten ruokamuistot kerätään kirjaksi

Kuva: Wikimedia Commons

Kuva: Wikimedia Commons

Makkarasalaattia ja nakkeja voitaikinassa – suomalaisten ruokamuistot kerätään kirjaksi

Ruoka-Kalevalassa ternimaito muuttuu uunijuustoksi ja Sininen Lenkki salaatiksi. Projektin verkkosivuilla kuka vain voi jakaa oman muistonsa.

Mikään ei voita saunan padan pesässä halstrattuja silakoita tai itse tehtyä rosvopaistia. Tällaisen vastauksen antaa arkkipiispa Kari Mäkinen Porin SuomiAreenalla kuvatulla videolla.

Video kuuluu heinäkuun puolivälissä käynnistyneeseen projektiin Ruoka-Kalevala, jonka tarkoituksena on kerätä ja jakaa suomalaisten ruokamuistoja. Tarinat toimivat väylänä maan kulttuurihistoriaan.

– Ruokaileminen on välttämättömyys, jota kaikki joutuvat tekemään. Ruoka yhdistää ja kertoo aikakauden muutoksista, kertoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannusjohtaja Tero Norkola.

Seuran lisäksi projektista vastaavat Marttaliitto ja S-ryhmä. Norkolan mukaan Ruoka-Kalevala ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kaupallinen projekti.
 

Teksteistä päätellen muistot ovat rakkaita – ja lihaisia."

 

Tarinat arkistoon ja kirjaksi

Ruoka-Kalevalan verkkosivuilla kuka vain voi kirjoittaa oman muistonsa ruoasta ja aterioinnista. Tekstit ovat myös julkisesti luettavissa. Lopulta tarinat päätyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, jossa ne palvelevat esimerkiksi kansanperinteen tutkijoita. Kunnianhimoisena tavoitteena on kerätä 100 000 muistoa.

– Aikaisemmin hyvin onnistuneissa muistitietokeräyksissä jo 1000 tarinaa on ollut erinomainen määrä, Norkola myöntää.

Suomalaista kulttuurihistoriaa arkistoiva ja tutkiva seura on kerännyt kansalaisten muistoja lähes koko toimintansa ajan. Esimerkiksi suomalaisten naisten elämäkertoja koottiin vuonna 1992 teokseen Satasärmäinen nainen.

Myös muistot ruoasta aiotaan julkaista yksien kansien välissä. Ruoka-Kalevalaksi ristitty kirja suunnataan tutkimuskäytön sijaan kaikille suomalaisille. Norkola arvelee, että netissä jaetut ruokamuistot ovat lyhyempiä kuin aikaisempien keräysprojektien käsin kirjoitetut. Siksi teosta täydennetään myös ruokahistoriaa esittelevillä tietoteksteillä.

– Sen lisäksi tilaamme suomalaisilta eturivin kaunokirjailijoilta fiktiivisiä tarinoita suomalaisesta ruokakulttuurista.

 

Lihaisia muistoja kotitaloustunneilta

Norkola otaksuu, että verkon vastaajista valtaosa kuuluu vanhempiin sukupolviin. Teksteistä päätellen muistot ovat rakkaita – ja lihaisia. 1960-luvun kotitaloustunneilla opeteltiin tekemään makkarasalaattia retiiseillä ja tomaateilla. Seuraavalla vuosikymmenellä uudenvuodenaaton juhlaruokana nakit käärittiin voitaikinaan.

Yksi kirjoittajista muistelee lomittajana maataloissa työskennellyttä äitiään, joka valmisti saamastaan ternimaidosta uunijuustoa. Toinen kirjoittaa vedessä keitetyistä lantuista ja perunoista, joiden päälle nosteltiin suolasilakoita. Ruokaa kutsuttiin pollakoiksi.

– On todella tärkeää, että vanhempi sukupolvi jättää vastauksensa, niin saamme talteen kadonnutta suomalaista ruokakulttuuria. Sellaisia ovat esimerkiksi muistot siitä, kuinka leivinuunissa paistettiin karjalanpiirakoita.

Norkolan mieleen on jäänyt kertomus 16-vuotiaasta lukiolaisesta, joka päätyi etsimään hävikkiruokaa lähikaupan takapihan jäteastiasta.

Pääasiassa muistot sijoittuvat menneille vuosikymmenille, eikä materiaalia 2000-luvusta juuri ole. Norkola toivoo, että nuoret innostuisivat kirjoittamaan.

– Esimerkiksi vegaanien tarinoita lukisin mielelläni enemmän.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: