null Malmin seurakunta ponkaisi pystyyn rajut säästötalkoot

Kuva: Thinkstock

Kuva: Thinkstock

Malmin seurakunta ponkaisi pystyyn rajut säästötalkoot

Kirkkoherra Heikki Arikan mukaan seurakuntaneuvoston sopima miljoonan euron säästöohjelma on riittämätön. Hän arvostelee kovin sanoin kirkon taloudenpitoa.

Malmin seurakunnan seurakuntaneuvosto teki päätöksen kokouksessaan tiistaina 17. tammikuuta. Säästöt noudattavat Helsingin seurakuntien keväällä 2016 sopiman yhteisen toimintakulttuurin muutoksen edellyttämiä tavoitteita.

– Säästöihin pyritään hieman etupainotteisesti, jotta pysymme aikataulussa mukana, sanoo Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka.

Syynä säästökuuriin on kirkon jäsenkadosta seurannut kiristynyt taloustilanne.  Arikan mukaan yksittäisen seurakuntalaisen kannalta säästöt näkyvät vain vähän.

– Joillain alueilla säästö voi näkyä siinä, että seurakunta luopuu tutusta kokoontumistilasta.

Kirkossa jäsenmäärän vähenemisen seuraukset tiedettiin jo 10–15 vuotta sitten, mutta mitään ei tehty.

Kirkko syö enemmän kuin tienaa

Heikki Arikan mukaan Malmin seurakunnan taloustilanne ei tällä hetkellä ole hälyttävän huono, mutta kirkko kokonaisuudessaan saa häneltä ankaraa kritiikkiä huonosta taloudenpidosta.

– Julkishallinnollisten organisaatioiden täytyy tulla toimeen verotuloilla. Tällöin kulut eivät voi kasvaa tuloja suuremmiksi, Arikka sanoo.

– Kirkossa jäsenmäärän vähenemisen seuraukset tiedettiin jo 10–15 vuotta sitten, mutta mitään ei tehty. Silloiset päätöksentekijät eivät halunneet tai uskaltaneet tehdä oikeita ratkaisuja, jotka nyt joudutaan tekemään jälkityönä.

Arikan mielestä nykyiset leikkaukset olisi voinut välttää säästämällä etukäteen, mutta kirkko ei omana etsikkoaikanaan toiminut.

– Kirkon verokertymä on laskenut koko ajan, tai tarkemmin sanottuna tulevien vuosien verokertymän lasku on ollut nähtävissä jo etukäteen, mutta mitään ei ole tehty kulujen pienentämiseksi samassa suhteessa, Arikka sanoo.

Ensin luovutaan seinistä

Vuonna 2016 kirkkoon liittyi Helsingissä 2289 ihmistä. Kirkosta eronneita oli melkein kolme kertaa enemmän, 6476. Heikki Arikan mukaan mikään ei käännä tätä kehitystä. Trendi on Arikan mukaan erityisesti yleismaailmallinen ja länsimainen ilmiö.

– Seurakuntien yhteinen 15 prosentin säästötavoite on liian vähäinen. Jo ennen vuoden 2019 alkua on asetettava uusia tavoitteita, Arikka sanoo.

Malmin seurakunnassa säästetään ensin kiinteistökuluja karsimalla.

– Kirkossa oli pitkään vallalla käsitys, että ihmisten kokoontumista varten pitää ostaa tai rakentaa tila, Arikka sanoo.

– Kiinteistökulut eivät kuitenkaan ole missään järkevässä mittasuhteessa niiden käyttöasteeseen nähden. Tulevaisuuden kirkossa sen työntekijöiden on tultava ulos seurakunnan tiloista ja mentävä ihmisten tiloihin, Arikka sanoo.

Tämäkään ei riitä. Tulevaisuuden kirkon on karsittava työntekijöistään. Tämä voi johtaa jopa pätkätyöläisyyteen kirkossa.

– Kirkko ei ole missään kohtaa sopeuttanut henkilöstömenoja sen jatkuvasti pienentyneisiin tuloihin. Kun kirkon tulot pienenevät tätä kyytiä, voidaan kysyä, onko järkevää palkata henkilöä töihin 35 vuodeksi, jollei siihen ole varaa, Arikka sanoo.

Hän ennustaa, että parinkymmenen vuoden kuluttua kirkolla on nykyiseen nähden työntekijöitä jäljellä enää reilu kolmannes.

– Tanskan luterilaisella kirkolla on työntekijöitä vain noin kymmenesosa siitä, mitä Suomessa. Malmin seurakunnassa työntekijöitä on melkein enemmän kuin koko Virossa kirkon työntekijöitä. En usko, että Suomi on mikään poikkeus muihin Pohjoismaihin ja Baltiaan nähden enää tulevaisuudessa, Arikka pohtii.

Kirkko säilyy, jos se muistaa oman perustansa

Kun rahat loppuvat, kirkon on Heikki Arikan mukaan pakko uppoutua teologiseen kysymykseen, miksi kirkko on olemassa.

Seurakuntien yhteinen Toimintakulttuurin muutos 2016–2018 -linjaus määrittelee muun muassa näin: "Kirkko on toivon ja yhteyden merkki toivottomuuden ja vastakkainasettelun keskellä. Sen tehtävänä on varjella jokaisen oikeutta pyhään ja mahdollisuutta hyvään elämään."

– Kokemukseni mukaan Ihmistä liikuttaa vain kolme–neljä kysymystä. Kuka minä olen, mistä tulen ja mihin olen menossa, ja olenko rakastettu. Mikään ei ole tässä asiassa muuttunut, Arikka sanoo.

– Jos kirkko ei vastaa ihmisen kysymyksiin, se jää pysyvästi marginaaliin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: