Maria Ohisalo ei hyväksy, että jotkut tippuvat kelkasta
Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Maria Ohisalo ei hyväksy, että jotkut tippuvat kelkasta

Huono-osaisuus alkaa jo kohdusta, tietää Maria Ohisalo. Hän haluaa panna sille stopin.

Jos haluaa nähdä muutoksen, on parasta vaikuttaa sisältä käsin. Maria Ohisalon, 30, mielestä sama pätee sekä Vihreisiin että luterilaiseen kirkkoon.

Ohisalo on yksi Kirkko ja kaupunki -lehden tämän vuoden kolumnisteista. Hän on Vihreän liiton varapuheenjohtaja, Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston ja Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen sekä köyhyystutkija.

Ohisalolla on paljon sanottavaa, mutta ensin tehdään retki Itä-Helsinkiin.

Kauniin idän kasvatti

Vesala, Meri-Rastila, Mellunmäki. Maria Ohisalon juuret ovat syvällä idässä. Monen mielikuva Itä-Helsingin lähiöistä on ankea, ja Ohisaloa se ärsyttää.

– Ihmiset näkevät Itä-Helsingin kauhukuvana, vaikka se on valtavan laaja alue, jossa on luonnonkauniita paikkoja, merta ja metsää.

Toki Itä-Helsingissäkin on ongelmansa. Ohisalo toteaa, ettei kaikilla hänenkään tuntemillaan ihmisillä ole mennyt elämä aivan nappiin.

Katselin sitä Facebook-tulvaa ja ajattelin, etten halua olla siinä mukana.

Ohisalon lapsuudenperhe oli duunareita. Äiti on terveydenhoitaja, ja häneltä tytär kuuli ensimmäisen kerran sosiaalipolitiikasta.

– Opin äidiltäni myös, että terveys ja sosiaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

Toinen asia, joka sai Ohisalon kiinnostumaan huono-osaisuudesta, oli isän alkoholismi. Hän ymmärtää, kuinka vaikeaa sairautta vastaan taistelu on.

– Olen miettinyt, kannattaako tällaisista asioista puhua julkisesti, mutta jos minun tarinani auttaa yhtäkin samassa tilanteessa olevaa, se on sen arvoista, Ohisalo kertoo.

Ennen kaikkea perhe on ollut kannustava. Jos tytär jostain innostui, vanhemmat kehottivat, että anna palaa. Tytär antoi, ja on ponnistanut pitkälle.

Huono-osaisuus alkaa kohdusta

Suomalaisten suurella enemmistöllä menee paremmin kuin koskaan, mutta osa ihmisistä putoaa silti kelkasta. Sitä Maria Ohisalo ei halua hyväksyä. Hänen perusargumenttinsa on näissä piireissä tuttu.

– Jos huono-osaisuuteen puututaan hyvissä ajoin, säästetään rahaa ja ihmishenkiä. Jos järjestelmä taas rakennetaan niin, että rahat käytetään jo valmiiksi hyvin voivien auttamiseen, se on poissa oikeasti huono-osaisilta.

Ohisalon mukaan köyhyys ahdistaa hyväosaisia. Leipäjonoja tai muita köyhyyden hedelmiä ei haluta nähdä.

Maailmalla on myös ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla. Ei kai Suomessa ole sellaista köyhyyttä?

Maailmankatsomukset eivät ole vain aseita vaan myös vuoropuhelun välineitä.

– Ei samanlaista kuin kehitysmaissa, vaikka kyllä Suomessakin on asunnottomuutta ja nähdään nälkää, Ohisalo toteaa.

Hänen mukaan suomalaisen yhteiskunnan reunamilla on "notkelmia", joihin huono-osaisuus tiivistyy. Eriarvoistuminen alkaa jo kohdusta. Ero hyvinvoivan enemmistön ja huono-osaisen vähemmistön välillä myös kasvaa. Tutkimustyöllään Ohisalo haluaa oppia ymmärtämään ja osoittaa, miksi näin on.

– Kun opitaan tuntemaan, mitkä mekanismit johtavat huono-osaisuuteen, sen ehkäisyyn voidaan asettaa paukkuja, Ohisalo selittää.

Paukkuja Ohisalo asettaa Vihreissä. Vaikka puoluevalinta oli helppo, Ohisalo toteaa, ettei ole kaikista asioista puolueen virallisen kannan kanssa täysin samoilla linjoilla. Hän veti muutaman vuoden puolueen nuoriso- ja opiskelijajärjestöä, ja kuten yleensä, nuorisojärjestö on äitipuoluetta piirun verran radikaalimpi.

– Nuorisojärjestöllä ei ole niinkään eri tavoitteita, mutta siellä otetaan vielä yksi askel eteenpäin.

Konkreettisia esimerkkejäkin olisi, mutta puhutaan mieluummin kirkosta.

Kirkosta kannattaisi olla kiinnostunut

Vuonna 2010 kirkossa puhuttiin homoista. Ajankohtaisen kakkosen keskusteluilta herätti somessa joukkoraivoa. Vihanpurkaukset kohdistuivat etenkin kansanedustaja Päivi Räsäseen (kd.), ja kirkosta erottiin porukalla.

– Katselin sitä Facebook-tulvaa ja ajattelin, etten halua olla siinä mukana, Maria Ohisalo kertoo.

Hän alkoi miettiä, voisiko kirkon asioihin vaikuttaa sisäpuolelta. Seurakuntavaalit olivat oven takana, ja kun Ohisaloa kysyttiin ehdolle Kallioon, hän suostui.

– Ymmärrän, että ihmiset ovat kriittisiä uskontoja kohtaan, mutta maailmankatsomukset eivät ole vain aseita vaan myös vuoropuhelun välineitä. Jokainen voi uskoa tai olla uskomatta, eikä se ole keneltäkään poissa.

Ohisalon mielestä luterilainen kirkko on Suomessa edelleen iso arvovaikuttaja. Hän on seurannut innolla piispa Irja Askolan ja arkkipiispa Kari Mäkisen kannanottoja.

– Kirkossa on paljon hyvää, mistä kannattaisi olla kiinnostunut sen sijaan, että sanotaan vain, että uskonnot ovat pahoja tai väärin, Ohisalo toteaa.

Sosiaalitieteilijänä Ohisalo on kiinnostunut etenkin diakoniatyöstä, joka tulee lähelle sosiaalityötä. Hän huomauttaa, että luterilainen kirkko on edelleen Suomen suurin ruoka-avun jakelija.

– Voisin varmaankin toteuttaa lähimmäisenrakkautta kuulumatta mihinkään seurakuntaan, mutta arvostan kirkon pitkäjänteistä työtä huono-osaisuuden torjumisessa ja haluan tukea sitä yhdessä samalla tavalla ajattelevien kanssa.

Ihmisten kohtaamisen merkityksellisyydestä

Maria Ohisalo aikoo rakentaa tulevat kolumninsa pääasiassa kahdesta palikasta. Joka kolumnissa esitellään yhtäältä jokin sosiaalitieteellinen teema tai teoria ja toisaalta jokin päivittäisen elämän esimerkki, joka herättää teorian henkiin.

– Olen alustavasti miettinyt, että haluan kirjoittaa esimerkiksi sosiaalisesta etäisyydestä, luottamuksesta, häpeästä ja yksinäisyydestä. Yleensä siitä, miten merkityksellistä ihmisten kohtaaminen on.

Kuka olet?

Olen Itä-Helsingin kasvattama maailmankansalainen.

Mitä teet?

Teen tutkimusta huono-osaisuudesta ja politiikkaa huono-osaisuuden poistamiseksi.

Miten asut?

Asun 20. asunnossa vuodesta 1985 lähtien.

Mottosi?

Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: